Be my muffin?

Hyvää, parempaa ja parasta pääsisäistä ♥
Tätäkin blogia on nyt katsottu yli 10 000 kertaa.
Kiitos kyylät ♥

Empty.

Mun pää on yhtä tyhjä ku kyseinen lautanen.
Koeviikko imee musta kaikki mehut - totaalisesti.
Ja hei, se alko vasta tänään.
Huomenna englanti ja tän viikon pyristelyt olisi siinä. Mut masentaa ajatuskin ensi viikosta.
Ruotsia, historiaa ja äikän esseetä.
Eih.

Ulkopuolinen.

Vain pieni sydän näkee,
nämä rikki revityt seinät.
Näkee jokaisen yön.
Kyyneleiden kastelemat tyynyliinat.
Hitaat sekunnit.
Yksinäiset sekunnit.
Kupla,
joka ei päästä lävitseen.
Ulkopuolinen,
sellainen.
Minä olen.


Tuntuu hyvältä kirjottaa taas. Ihan kuin osa mua ois löytänyt takas sen hajonneen osan tilalle.
Tää viikko on ollut itkuviikko. Kauheen ulkopuolinen olo. En tiedä kuvittelenko vain, vai onko mut suljettu jollain tavalla ulkopuolelle.
Voi toki johtua mun tän hetkisestä olostakin, mutta tuntuu etten kuulu tänne enää yhtään.
Oon aivan ulkopuolinen kaikesta.
Jollain tapaa koditon. Silti, nyt ei voi jäädä itsesääliin vellomaan koska koeviikko alkaa ensi tiistaina ja mulla on tuhat ja yksi asiaa tehtävänä ennen sitä.

Blah blah blah.

Miks syödä laskiaisena laskiaispullaa, kun sitä voi syödä aina silloin kun sitä ei pitäis.
Miks syödä runebergin torttuja vain kerran vuodessa kun sitä voi syödä kesälläkin. Ja sit muistella runeberginpäivää.
Miks syödä kakkua reseptistä, kun voit heittää kaikkee täysin randomia kattilaan, sit vuokaan, jääkaappiin ja lopulta syöt sen ja tajuat just tehnees jotain aivan tajuttoman ihanaa.
Riko kaavaa, tee joulun parasta perunalaatikkoo kesällä.
En mä aina jaksa kokata mitään just silloin kun ois joku juhla.
Parempaa se on syödä sopimattomia ruokia joskus toiste ja sit miettii kuinka mainstreemii juhlat oikein on.

Huoh, pliis koeviikko, älä tuu.

Opened the door into a nightmare.

"My heart is broken,
somebody fix it.
My walls are closing in.
Caucht in a deep hole,
stuck at the bottom,
trying to reach for help.

Slow the clock that's ticking loud.
I feel that time is running out.
And all that's left to do is let it wind down.

Where do I even start,
to pick it up when it's falling apart?
Where do I even start,
why does it seem so hard?"

Ja näin. Taas sitä mennään.

Pale rays forging through.

"Moonlight streaming through,
through the leaves onto you.
And your face all aglowm
I see what I had not known.

Can we stay here longer?
Can we stay until tomorrow?
Can we stay here forever?"


Sori nää omakuvat, koitan keksii jotain uutta.
MUTTAMUTTAMUTTAMUTTA!
Tämä tyttö valmistuu sittenkin lukiosta (ehkä) kolmessa vuodessa sen kolmen ja puolen sijaan.
Tulee vähän kiire ja ensi lukuvuodesta tulee tosi hektinen, mutta kaikki on sen arvoista, kunhan pääsen muuttamaan aikasemmin pois.
Tuntuu hassulta että voin viimein alkaa katselemaan oikeasti asuntoja ja hamstraamaan lisää toisiinsa sopimattomia ja ikivanhoja retroastioita ja -lakanoita.
Ihihii.

Yllämainitun lisäski tunsin oloni isoksi kun iskä alkoi katselemaan mulle autoja.
Rumia tosin, mut en rupee nirsoks.
Kunhan siinä on jarrut, se kulkee eteenpäin ja siinä on lohkolämmitys se kelpaa mulle paremmin kun hyvin.

Tunnen oikeesti oloni tosi isoksi. Oon käynnyt jo rippikoulun, peruskoulun, vuoden päästä lukion, tanssinut vanhojentanssit, kuukauden päästä olis autokoulun teoriakoe, parin kuukauden päästä täytän 18....
Hassua, vielä pari viikkoa sitten musta tuntui etten tuu koskaan kasvamaan isoks.

Kaipaan jotain muutosta tähän blogiin.
Lets see mitä mä keksin....

Btw, mikä toi keltainen iso mollukka tuolla taivaallaa oikein on?

Secrets.

Joku pyysi niitä salaisuuksia. Fine :)

Hyvää naistenpäivää kaikki pimut, älkää pelätkö olla oma ihanna itsenne ♥