Sä oot ihan tyhmä.

Kuva 1. Osaan tehä pannaria. Sellasta...paksuu jossa on paljon ilmakuplia.
 Kuva 2. Näytän mielestäni tässä kuvassa erityisen tyhmältä.
Kuva 3. Näytin tyhmältä vuosi sitten ja vedän vihaan tota kuvakulmaa. Miks näytän noin muodottoman kapeelta? Miks ihminen kapenee ku nostaa kädet ylös.
Kuva 4. Mun kaverit on vaan parhaita.

Kaikki on tyhmää. Kaikki ärsyttää.
Tilasin lunta mut en tollasta paskamyrskyy.
Rakastan lumisadetta, mutta en sitä kun viima karkaa vaatteiden alle.

Tänään lähden isostelemaan tyttöleirille. Tiedä mitä siitäkin tulee tässä mielialassa.
Paha olla, ahdistaa, oksettaa ja pyörryttä.
Paitsi et kaks viimeistä ei oo mielialoja. Ihan sama, en jaksa välittää.
Onneks on perjantai, ei tarviii raahautuu huomenna pulpetin taakse.

Ps. Mun kauan odottoma vanhojentanssikurssi tulee olemaan sellasta paskaa että toi paskamyrskyki jää kakkoseks. Onneks on paras pari :)

Pimeetä ja valoo. Varjoja ja heijastuksia.

Kaikki mikä menee ylös, tulee myös alas. Joka ikinen kerta. Mut miks sä et muista sitä? Miks joka kerta sä luulet että kaikki on taas ikuisesti paremmin, kun se ei ole. Kaikki tuntuu paremmalta aina hetkittäin, mut joka kerta sä meet takasin alas. Miks joka kerta, ihan joka kerta, luulet että kaikki muuttuis lopullisesti paremmaks?

Mä en tiedä oonko mä tyhmä vai eikö mulla vaan oo onnee. Kaikki tuntuu jotenkin väärältä, kaikki ahdistaa, kaikki tuntuu kuristavan mut kasaan. Välillä tuntuu et oon tosi iso, jotenkin aikuismaisempi. Sit tulee kuitenkin se tunne etten oo mitään, oon lapsi, enkä haluukkaan olla iso. Mua pelottaa taas.

Pimee pelottaa. Pelottaa, kun en nää mitä mun ympärillä on. En tiedä muuttuuks se, onks se siinä vielä.
Mut sit kun saan valot päälle, kaikki on paremmin. Ainakin hetken. Sitku nään esineiden varjot tiedän varmasti et oon olemassa. Mut sitku nään oman itseni varjon niin mua ahdistaa enemmän kun pimeessä. Kun mä tiedän että oon oikeesti olemassa. En tiedä mikä pelko tää on. Elämisen pelko? Eteenpäin liikkumisen pelko? Kasvamisen pelko?

Nyt mä tyydyn esittämään onnellista. En haluu kertoo et oon oikeesti ihan rikki ja hajalla. Ihan lapsi ja ihan sekaisin.
Kuka paikkais yhden rikkinäisen sydämen? Se, kenen haluisin mun korjaavan mun sydämen ei tiedä sitä - vielä. Pitäis uskaltaa sanoo mut se on niin vaikeeta. Vaikeeta, kun pelkää pettyvänsä.

I think I'm breaking down again.

Mul on huono iho.
Mul on uudet tossut.
Mul on taas kaulassani risti.
Mul on huomenna vapaapäivä.
Mua väsyttää.
Mä hypin ilosta.
Mä en jaksa hakee postia.
Mun koeviikko on ohi.
Mulla oli tänään rytmihäiriöitä.
Mä ymmärsin tänään ihmisen väärin.
Kättelin tänään kaveripoikaa.
Tein sovinnon tänään.
Mä nolasin itseni tänään.
Olin tyhmä.
Mä loukkasin äitiä.
Mä löin luurin korvaan.
Mä pyöräilin kotiin koulusta.
Mä järsin kynsiä äsken.
Mun hiukset on taas kasvanu.
Mä hymyilen.
Mä nauran.
Mä laulan.
Mä elän.
Meen töihin tänään.
Meen näkeen kavereita tänään.
Sanoin tänään oman mielipiteeni.
Rakastuin syvemmin vihreeseen teehen.
Mä unelmoin tänään lumesta.
Kirjotin joululahjalistaa.
Oon niin liikkeellä etten osaa ajatella järkevästi, jäsennellä asioita.
Mutta tässä minä,
asioista toiseen loikkiva kenguru.

God knows I'm not dying but I breathe now.

En osaa oikee laittaa eri päivien kuvii samoihin postauksii.

Joskus voit olla liian järjestelmällinen.

Mä oon niin liian.

Liian minä.

Aito.

Oman itseni peilikuva ilman vasemman ja oikeen kääntymistä.

Pitäkää hyvänänne noi "IIIIIIIIH 3 TÄYDELLISINTÄ KUUKAUTTA KULLAN KAAAAAA!!♥♥ -päivityksenne.
Mä juhlin mun sinkkuuden vuosipäivää ! 
Pidä hauskaa minä, oot sen arvonen♥
Vuos sitte tein lupauksen etten koske yhteenkään jätkään vuoteen.
Se on pitäny niin hyvin ku piti ja nyt mä alan deittailemaan taas koska luotan taas poikiin ja arvostan itteeni paljon enemmän kun vuos sitten.
Oon vahvempi, oon kauniimpi mut oon myös heikompi ja herkempi.
Rakastan tätä elämää, tää on niin paljon kaikkee samaan aikaan!
Kaunista, ihanaa, helppoa. Samaan aikaan rumaa, kauheeta ja vaikeeta.
Se riippuu siitä vinkkelistä mistä sä katot sitä.
Nosta pää välillä sieltä perseestä ja kato ympärilles.
Tääl on muutakin.

En oo ees tajunnu et tän blogin 1-vuotispäivä on menny ja tullu niinku huh.
Onnee Animals like me don't talk anyway eli nykyinen
In case you didn't know.
Paljon on blogi muuttunu tässä mut en sit tiiä onko se huono. 

In case you didn't know oon onnellisempi kun koskaan.

Hitaita aamuja.

 

Pitkii aamui.
Valonsäteit sälekaihtimista.
Kellon tikitys.
Hitaat tunnit.
Lisää unta.
Uus herätys.
Uus aamu.
Uus päivä.
Uus mahdollisuus.


En tiiä mikä tossa Mobyssa oikein on.
Se vaan saa mut kuuntelemaan itseensä yhä uudestaan ja uudestaan.
Tulee mieleen niin paljon muistoja.

En oikeen tiedä mistä kirjottaisin. Mulla menee niin hyvin nyt. Kaikki alkaa sujumaan ja oon niin onnellinen.
Viimein näinkin päin.

Leipuri hiiva.

Rakastan leipoo kakkuja.
Mut vihaan kuorruttaa niitä.
Äiti tekee sen mun puolesta.
Mut kaikki marjat ja nää mä asettelen yks kerrallaan.
Kaiken koemaistan ite.
Ennen kun mä nukahdan, mietin aina et mitä leipoisin seuraavaks.
Koska oon leipuri hiiva.

Käsi.

Mikä toi käsi on?

Mikä toi naama on?

Mikä tää webbi-ilmeily on?

Mikä mä oon?

Mikä sä oot?

Mikä sä luulet olevas?

Mitä me ollaan?

Mitä me luullaan olevamme?

Missä me mennään?

Missä me luullaan menevämme?

Kaikkeen eri vastaus.

Kaikkeen eri näkökulma.

Kaikes on aina kaks puolta,

mut toisinaan se toinen puoli on liian syvällä.

Liian piilossa.

Liian vaikeesti tavoitettavissa.

Ja silloin sä näät vaan sen yhden puolen.

Tyydy siihen.


Nää valot kutsuu mua,
mut ei ne voi pysäyttää.
Ne hohtaa,
aina silloin kun oon yksin.
Mut mä en tanssi valojen mukaan.
Mä oon joku muu,
joku vanha puu.
Ja mä seison paikallani,
kun nää valot kutsuu mua.

HOLY SWAG.

Bring it on if you think you can hate!

What a Friday.
Mä uskon.
En oo saannu mitenkään uskonnollista kasvatusta mut uskon silti.
Tää on mun oma valinta.
Mut ei se mitään.
Tää oon minä.
Ota tai jätä.
En rupee muuttumaan enää ikinä kenenekään - varsinkaan pojan - takia.
Siit ei saa muuta ku ongelmia ja  hukkaa itsensä.

Total eclipse of the heart.

"Once upon a time I was falling in love,

but now I'm only falling apart.

There's nothing I can do,

a total eclipse of the heart."

Bonnie Tyler - Total eclipse of the heart.

Silkkaa samettii ja rakkautta tää biisi.

Tässä minä niistä kulmista, mistä pojat mua katsoo.

Tässä minä, miltä näytän silloin kun söpöt pojat kuvaa mua.

Tässä minä ja mun rakas ystäväni nenäpäivänä.

Tässä minä ja mun rakas Roosani.

Mä haluisin kertoo tarinan, mut en osaa sen sanoja.

Mä tahtoisin kertoo kaiken, mut en osaa kertoa.

Mä tahtoisin näyttää, kuinka rupinen mun sydän on.

Mä tahtoisin näyttää, minkälaisen kohtalon,

saat jollet suojaa itseäsi jokaiselta iskulta,

jonka vain tää maailma,

voi sulle tarjota.

Viimein, yks runo.

Se tuli helposti, vähän niinku huomaamatta.

Mut se kertoo kaiken oleellisen.

Tää hetki.

Mä oon jotenkin haalee. 

Toivottavast en haalistu pois.

Mut ennenku mä haalistun tästä, näytän teille mun rakkaan solisluun.

On se kaunis.

Mä mietin oonko mä kaunis. Mä mietin myös että tuleeko mun lauluäänestä kellään kylmät väreet.
Mä mietin ajatteleeko joku mua just nyt. Mä mietin tunteeko kukaan mua kohtaan mitään. Mä mietin tätä koska mä mietin et mitä mä teen täällä.

Must on niin kivaa kyseenalaistaa kaikki itsestäänselvyys. Ois niin siistii jos kaikella olis joku syvempi merkitys mistä me ei tiedetäkkään tai jota me ei arkipäiväisyydessämme huomata.

Join tänään paljon kahvii. Kädet tärisee ku mikäki katupora. Silti mä naurin tästä olosta.
Ei ainakaan väsytä.