En kaipaa sun ikiroutaa. En tarvii sun napajäätä.

Perjantailt jäi kätee liian helppo enkun koe, matala verensokeri, kahvit, suklaafondue, banaani, lätkäliigan maailman parhaat karkit, kinkku-ananaspitsa jota ei oltu kinkulla pilattu,  persikkajäätee ja viski,

hervottomat naurut ja joku aivan random leffa, lätkäkuvat,

lumisade, Karon seura ja vapauden tunne.

Ei paha saldo koeviikon perjantaiks ;)

Karvas maku mun kielellä,

permanenttitussin haju nenällä.

Persikkajääteetä,

ja viskiä,

pari nauruu ja haukkuvaa piskiä.

Leikkasit banaania kiroillen,

keitit suklaafondueta hymyillen.

Naurettiin,

haukuttiin ja ulvottiin kuuta.



Nälkästä peliä Siperiassa.

Voitte pitää tätä biisiä harvinaisuutena multa.

En voi sille mitään et tää on loisto biisi vaik täs onkin JB.

Eka juoma, hyvin menee.

Toinen.

Kolmas, ei tää tunnu missään.

Neljäs, tuntuu vähä hassulta.

Viides, kuudes, seitsemäs mikä lienee. Hyvä meno.

 

 

Hitsi, onpas mulla monta lasia.

;)

Se on se Tampere.

Kävin kaverin kans Torstaina katsomas Treellä Nälkäpelin ja sit sen jälkeen käytiin vielä jääteellä Siperiassa...

Oiskohan ollu Wayne's Coffee vai mikälie.

Tajusin istuvani liikaa oppilaskunnan Cafen tiskin takana (Cafe Forum = Cafe Seppo), kun siitä Siperian kahvilasta lähtiessäni sanoin "Ole hyvä".

Kaupungin valot sinistä taivasta vasten,

valot ikkunoista,

timantteja kevätillassa.

Mua naurattaa,

mut en haluu pilata tunnelmaa.

Haluun vaan ihastella tätä maisemaa,

ja jäädä tähän.

Ja eräänä päivänä tyttö tajusi ansaitsevansa parempaa.

Tänää mä heräsin tähä maailmaa ja tajusin et mä oon jättäny yhen luvun mun elämäst taakse ja mul on uus käsis.
Eli siis selkokielel oon päässy vanhan rakkauden yli.
Tos kuvii eilist kesäpäiväst joka meil oli koulus. Ja myöski pari kuvaa Forumist, eli mun lukion aulast. Näyttää vähä Ikealt.

Vanhojentanssimekko tuli, se oottaa pahvilaatikos et avaan sen.
Huomen mä kerään rohkeutta ja avaan sen laation.
Pujahdan sisään ja pistän sormet ristii et se menee kii.
Mut iha yleisel tasol (ku ei epäyleinen riitä), oon onnellinen. Oikeesti.
Simple as that.


Suljen vanhan luvun,
sen vanhan oven perässäni kii.
Riisun yltäni surupuvun,
ja siirrän katseeni uuteen oveen,
jota olen tuijottanut liian kauan,
mutta aina vain kääntänyt katseeni pois.
Niinkuin tuo ovi edessäni,
vain sumuinen harha ois.
Mut nyt mul on rohkeus,
on tahto ja voima,
lisäks katseessa uus värivalikoima,
ja painan kahvan alas,
samalla kun sanon sulle hyvästi.


Antaa sataa,
sitä onnea.
Sitä uutta,
vahvaa,
jota tahdon toivoa.
Tähän elämään,
tähän hetkeen.


Sun käsilles,
 jäi suuri luku mun elämästä.
Olit hyvää unta,
valveunta.
Olit nautinto,
toisaalta lyhyt,
toisaalta pitkä.
Vaik kumpikin luuli enemmän,
se olikin niin paljon vähemmän.
Se oli ahdistus,
lopussa hapan,
karvas maku suussa.
Mut se oli myös tuoksu,
sateen jälkeen.
Anteeksipyyntö,
tulevaisuuden olutkuohuissa.
Sä olit kuvtelma,
 yksi miljoonasta,
vaik olitkin se ensimmäinen.


Olipa kerran tyttö, joka oli surullinen.
Eräänä päivänä hän tajusi, ettei hänen ollut pakko olla enää surullinen. Hän ymmärsi, että onni kuuluu jokaiselle, mutta usein itse estämme itseämme olemasta onnellisia.
Siksi tyttö ei antanut periksi, vaan päätti päästää irti hänet surulliseksi tekevistä asioista ja jatkaa eteenpäin.
Tyttö sulki menneisyyden hyvät muistot suuren, mustan oven taakse. Vaikka häntä pelottikin sulkea tuo turvallinen ovi, hän tiesi, ettei ollut yksin ja hän voisi aina avata oven halutessaan muistaa tapahtumat, jotka ovi kätki taakseen.
Oven kolahdettua kiinni, tyttö kääntyi suuren, valkoisen oven luokse ja painoi kahvan alas.
Tyttö sulki silmänsä, veti syvään henkeä, puhdisti sydämensä katkeruudesta ja avasi oven.
Sen takaa paljastui onni. Onni valtasi tytön sydämen, sai silmät kiiltelemään ja posket hehkumaan.
Ja ensimmäistä kertaa viiteen kuukauteen tyttö hymyili oikeaa hymyä.
Sen pituinen se.

Keksin ton päästäni :D

***

Ajattelin ensin poistaa kaikki angstimerkinnät täältä mutta päätinkin niiden antaa olla.
Ei se silti sais niitä katoamaan. Mä vaan kieltäisin ne. Eikä se tee niistä yhtään sen epätodellisempia, kun ne todellisuudessa on.
:)

Coast to Coast

Tos pari erittäin loistavaa biisiä ja loukkaannun jos niitä ei kuunnella ;)

Kuvat otti ihanaakin ihanempi Karo♥

She's so pretty :> ♥ ja ehdottomast paras kerhonvetäjätoveri mitä voi olla.

+ Hyvä miesmaku, musiikkimaku jajajaja....

Ainii toi toinen on Anni :> siinäki kans sellane yli-ihana höpsöttäjä♥

Ja tosiaan, oon tuntenu noi kaks idioottia kunnolla vasta tammikuusta? Annin jo joulukuusta.

Ja tuntuu ku oltais tunnettu vaik kui kauan.

Mut nii, mä oon löytäny itteni.

Punanen huulipuna ja äidin melkein kolkyt vuotta vanha nahkatakki.

Ou jes.

Enää tarviin vaa jotkut siistit kengät.

Ei tätä iha vintageks voi vissiin sanoo.

Mut ehkä retroo?

Tää saa korvata sen, että en ehdi runoilla tänään.

Pitää hyväillä fysiikankirjaa :(