Nobody sees - Nobody knows. We are a secret - can't be exposed.

Äiti sanoi nälkäkurki. Minä katsoin ulos ikkunasta, piha-aidan vieressä hiipivää kissaa.
Oli helpompaa pistää silmät ja korvat kiinni, kuin ottaa kiinni siitä mitä äiti sanoi.
Oli helpompaa katsoa kissan vaanivan kesän ensimmäisiä hyönteisiä, kuin tarttua härkää sarvista.

Miten kaikki mun lähelläni aistii mun virheeni, kaikki muut paitsi minä itse?!
Eilinen ajotunti päättyi taas kyyneliin. Kuka itkee ajotunnin jälkeen? Minä.
Autokoulun opettaja ryhtyi psykologiksi ja totesi mun virheiden johtuvan siitä, etten anna itseni tehdä niitä.
Sitten kun teen, mulla menee hermot siihen yhteen virheeseen, jonka jälkeen voidaan laittaa se ykkönen vaikkapa siihen virheiden lukumäärien eteen. Hienosti.

Oon aina ollut tälläinen, mutta nyt alkaa palaa hermo. Onko aina pakko olla niin helvetin perfektionisti?
Olis helpompaa, jos en tavoittelisi aina täydellisyyttä.
Kaiken pitää aina viimeisen päälle täydellistä, tosin harvoin se itseasiassa sitä on.
Jos jollain on jotain keinoja miten tyydytään kakkoslaatuun, anna kuule tulla vinkkiä niin maan perkeleesti, koska en enää jaksa:

- Nyppiä mattoa käsin.
- Hoitaa omia ja muidenkin hommia, eli rohmuta kaikki työt.
- Ylisuorittaa kaikkea mahdollista.
- Pyrkiä olemaan aina se parhain, viisain, kaunein, hoikin, täydellisin, kiinnostavin, hauskin, omalaatuisin (koska fakta on se, etten voi olla kaikkea.)

Yms.

Ihmettelin pitkään miksi mun ihmissuhteet ei kestä ja miksi usein jään yksin. Tajusin, että vaadin niin itseltäni kuin läheisiltäni paljon. Joskus niin paljon, että yritän muuttaa läheisiäni olemaan jotain muuta mitä ne on.... Vähän niinkuin mun itsenikin kohdalla.
Olis kiva tietää millainen mä oikeasti olen, millainen on aito Siiri, koska en oo vissiin itsekään koskaan nähnyt sitä oikeasti.

Ikusesti muistan sen, kun isä sanoi mulle joskus aikoja sitten:
"Sä olet korvaamaton vasta sitten, kun veteen jää kuoppa sun kosketuksestasi."
Mä taidan viimeinkin tajuta mitä se tarkoittaa...

Vaaleanpunaiset cocktailkutsut.

Hyvä, parempi, paras lauantai, ensimmäinen sellainen täysi-ikäisenä. Ihana kesäloma alkoi tänään ja blogikin on täynnä julkaisuaan odottavia postauksia.
Must tuntuu et voisin lähtee lentoon.
Mut ehkä mä vaan tyydyn hymyilemään peilikuvalleni ja sanomaan, että kaikki järjestyy taas.

Instailua, kuvailua, laulelua, vammailua,

1. Ahkera opiskelija
2. Kouluun lähdössä
3. Hyvät bileet pidin yksin :)
4. Rommissa liekitettyä, karamellisoitua banaania mantelilastuilla ja päärynä-vaniljajäätelöllä koska kotikokki oon
5. Nauhottamassa...
6. ...serkkujen bändin taustoja. Siinä se on!
7. Synttärityttö!
8. Ekat itseostetut kaljat. Ai että.
9. Ekan kerran Alkoshoppailua.

Okei, pakko myöntää et mun odotukset 18-vuotiaan elämästä oli vähän liian suuret.
a) Mä en todellakaan yhtäkkiä kokenut valaistumisen hetkeä.
b) Enkä oikeastaan kokenut aikuistumisenkaan hetkeä.
c) Enkä oikeastaan kokenut minkäänlaisia wau-hetkiä (jos ei lasketa sitä kun istuin mama's:issa tuoppi edessäni ja tajusin baarin olevan ihan tyhjä maanantain-iltana).
d) Enkä yhtäkkiä löytänytkään sitä elämäni rakkautta kalja-ostoksilla.
e) Enkä ookkaan villi ja vapaa rajoituksista.
f) Kyllä ne muumit kiinnostaa vieläkin yhtä paljon.
g) Huoh, enkä yhtäkkiä osannutkaan ajaa autoa (inssi ei mennyt läpi, ei ollut edes lähellä).
h) En kaunistunut vieläkään yhdessä yössä.
i) Päiväunet houkuttaa vieläkin
j) En päässyt vieläkään eroon vammatuskohtauksista
k) En osaa/tajua ottaa opiskelua vieläkään sen vakavemmin.

Loppujen lopuks tää oli vähän pettymys, mutta sen kunniaks....Tänään fiirataan täysi-ikäistymisen tylsyyden puolesta!

Hyvää, parempaa, parasta syntymäpäivää!

HYVÄÄ 18. SYNTYMÄPÄIVÄÄ MINÄ!

Olet viimein täyttä lihaa! Nauti elämästä, nyt se vasta alkaa!

Levee hymy, heräsin tää naamallani. Tää päivä ei vois tän paremmin alkaa. 

Kaikki on hyvin. Kaikki on viimeinkin hyvin.

 Note to self; muista kohtuus, muista inssi, muista koeviikko :)

Päivittelyä.

Photobucket on pissinyt nyt kovasti ja sen takia en oo saanut tänne mitään uutta.

Nääkin on vanhoja, mut ei anneta sen häiritä.

Vika viikko alaikäisenä korkattu käyntiin (tai oikeastaan tää alkaa olla jo aika lailla lopussa). Ens viikolla sitten juhlitaan täysilihaisuutta, tän lukuvuoden viimeisen koeviikon alkamista, ehkä jopa ajokorttia ja biletetään tietysti baarissa kavereiden kanssa, sukulaisten kanssa sitten kotona ja ties mitä muuta.

Huhhu, aika mennyt enemmän kun nopeaan, ei oikein mahdu päähän että kohta se taianomainen 18 on täynnä.

Viikonloppu oli  vähän hektistä ja suruntäyteistä mut nyt alkaa tuntua että kaikki järjestyy. Koht oon täyttä lihaa ja vapaa.

Kesänaloitusristeily varattu, kesätyöt sovittu... auto puuttuu niin sit oon ERITTÄIN tyytyväinen.

Tämäpä tästä, nyt lukemaan koeviikkoa varten!

I love to read the words you used.

Mä elän ja rakastan,

mä vihaan ja unohdan.

Mä muutun ja vahvistun,

mä teen virheitä, sorrun.

Mä laulan ja mä unelmoin,

mä itken ja panikoin.

Mä karkaan ja mä palaan,

ja mä luotan kaikkeni sun varaan.

Se liike.

"Se liike, jonka tahdis täytyy pysyy, liike.
Ohjaa mun mieltä kun ei voimaa,
nojaa tuulta vasten paikallaan.
Annan kuljettaa.
Ei mul oo aikaa olla itsestäni huolissaan.
Juoksija lähtökuopissaan.
Irrotessaan telineistä, laittaa silmät kii."

1. Lähdössä ulos syömään.
2.Töissä valmentamassa.
3. Minä ja ei-niin-seksikäs aamutakki.

Ei taas suju. Tai sujuu mut ei sit siltikään. Pelkään olla pettymys vaikka petän itseäni koko ajan. Onks tossa lauseessa ees järkeä? Ihan sama, väsyttää...
Onneks stressi on nyt melkein ohi.