Pitsiunelmia ja niittikoristeita.

Kaikkien on pakko vetää toisinaan sanojaan takas. Niin munkin nyt.
Viime yönä mä kirjotin runoja.
Viimein. Taas.
Nyt haluun kääriytyy takas sänkyy ja nauttii täst sunnuntaista.


Lupaa, ettet hylkää mua nyt.
Lupaa,
ettet hylkää,
vaikka oot jo hylännyt.
Lupaa,
ettet riko,
enää yhtään lupausta.
Lupaa,
ettet katoa,
mun mielikuvista.


Kaivelin hiusteni latvoja,
kuin aarteen löytänyt.
Etsin maailman aarteita,
kuin maansa hylännyt.
Ei ollut totta liioin unelmat,
tai iltasadutkaan.
Mut kukapa täällä luottais,
murhaajan hoiviinkaan,
elämäparkaansa riutunutta
maansa myynyttä,
alistunutta.

Kupla puhkeaa.

Toisinaan tääl eletään niiku isossa kuplassa.
Siihen kuuluu levee hymy huulilla ja se ajattelu et kaikki on nyt hyvin.
Mut kuplat puhkee aina.
Aina jossain on joku, jota vasten niiden pintajännitys katoaa.
Mikään kupla ei voi nousta ikuisesti. Ei ees sellanen jonka on puhaltanu itse tuuli.
Ja sit me pudotaan, vähä niinku lehdet puista syksyllä.

Joskus must tuntuu et oon koomikko. Joskus taas must tuntuu et oon joku lehti jossain hirveessä tuulessa ja mua riepotellaan miten sattuu. Mut useimmiten must tuntuu et tää maailma on liian iso, et mä eksyn tänne.
Mikään ei tänään liity mihinkään. Mun kupla puhkes ja tää syksy ottaa vaan päähän. Ehkä mä meen itkemään hetkeks ja toivon et viel joku päivä oon terve ja vahvempi.

Must on tosi vaikeeta kattoo tulevaisuuteen just nyt. En tiedä enää mitä haluun tehdä tulevaisuudella, mua pelottaa et oon kohta 18 mut sit kuitenki siihenki tuntuu olevan ikuisuus. Pelkään et jään yksin. Kaikki on menny mun ohi niin nopeesti. Kaipaan takas sinne, missä mun sukulaiset on, mut sit kuitenkaan en haluu lähtee ja jättää mun ystäviä. Haluun paeta, mut samalla painautuu jotain ihmistä vasten ja tuntee et mua rakastetaan.

Ois niin ihanaa päästä jonkun viereen, olla ihan hiljaa, tosi lähekkäin. Sen tilanteen kruunais se, että ois kylmä ja joutuis painautuu viel lähemmäs toista.

Mul on paljon kunnianhimoo mut ei ollenkaan motivaatioo. En haluu olla huonoin mut en haluu enää vaatii itseltäni liikaa. Samalla kuitenkin haluun kuun ja tähdet taivaalta, Saturnuksen renkaat kaupan päälle.

Näytän kiltiltä. Mut en oo. En todellakaan. Kiltteys on vaan tekosyy, naamio mun kasvoilla. Mulla on monta naamioo, aina en itsekään tiiä mikä mulla on kasvoilla minäkin hetkenä. Rakastan runoja, mut vihaan runoja. Ennen ne oli mun elämä, saatoin valvoo koko yön kirjoittaen. Nyt mua vaan ärsyttää koko asia, kun kaikki mun lähellä alko kirjoittamaan runoja. Tuntuu, et multa vietiin jotain tosi henkilökohtaista, vaikka se on naurettava ajatus - jokainen saa tehdä mitä haluaa. Olis vaan niin helpompi purkaa tätä jättimäisen suurta pahaa oloa, kun sais kirjottaa... En kuitenkaan haluu tehdä sitä enää ees salaa. Siihenkin liittyy muistoja. Kaikkeen liittyy muistoja.

Laulaminen taas, se tuntuu enemmän omalta kuin koskaan aiemmin. Mut en haluu kuuluisaks, koska silloin multa vietäis taas jotain omaa. Mulle riittää tää mitä mulla nyt on. Toki ois kivaa laulaa jossain tilaisuudessa vielä, esimerkiks vaikka ihan koululla. Mut ehkä sekin on vaan utopiaa, sitä on paljon liikkeellä.

Kuuntelen vanhoja biisejä ja itken. Ehkä siks, että musta tuntuu vähän paremmalta vaikka kuljenkin ympyrää.
Mut kun sitä samaa ympyrää kulkee tarpeeks kauan, se alkaa tuntuu turvalliselta, omalta.
Mä kaipaan jotain omaa.  Enemmän jotain omaa. Enemmän jotain mistä pitää kii.

Sä et oo kukaan, enkä mäkään oo täällä.

Löllösunnuntai.

Mä ihan oikeesti ihmettelen kui väärinymmärretty syksy on.

Kaikki noi värit, se miten sade huuhtoo kaiken pahan pois...

Mä kärsin varmaan kevät-, kesä. ja talvimasennuksesta, koska täl hetkellä mulla on parempi olo kun vuoteen.

Must alkaa tuntuu et elämä voittaa mus sittenkin ja täl kertaa nautin yksinäisyydestä.

On vaan niin jees lukee tai kuunnella musiikkia ja nukkuu. Eteenki nukkuu.

Torstaina olin kaverin kanssa ajelemassa ja vähän mietittiin kaikkee.

Esimerkiks sitä, et mitä jos autokolarit on väärinymmärrettyjä nekin.

Entä jos ne autot haluu vaa läheisyyttä kun niiden pitää pitää se kauhee turvaväli aina ihmisiin. Mieti nyt jos iteki et sais koskee kehenkää, vaan sun pitäis pitää turvaväli.

Sit me mietittii et mitä jos hirvet kulkeeki laumassa, mut ne yksilöt jotka joutuu autotielle, onki vaan oikeesti tunnustelijoita tai jotain kiusattuja jotka on heitetty pois laumasta. Ihan vaan ajatuksena.

JA sit me kateltiin tähtiä ja kelattiin kui pienestä se on kii, ettei me pudota avaruuteen. Mä myös kelasin sitä, kuinka outoo on kattoo johonkin niin loputtomaan ja isoon asiaan, joka näyttää niin pieneltä.

Me mietittiin myös paljon muitaki asioita, mut ne onki toinen tarina.

Syytä mun hulluu sydäntä.

Taiteellinen lapsi on taiteellinen lapsi.
Musta tulee hipsteri.
Päätin sen tänään.
Lauantaina meen Treelle ja ostan fuckloads of kaikkee shittii et saan tuunattuu mun vaatteet.
Syyttäkää täst mun hulluu sydäntä, se vaan sanoo et hipsteriys ois tosi oikein.
Mä oon niin onnellinen et mun sydän halkee.


Sä johdatit mut metsään,
lupasit että luovutat,
heti kun pääsen taakastani.
Ja mä pakotin sut ulos mun kehosta,
ravistin sut eroon mun tunteista.
Mutta sä et siltikään kadonnut.
Sä oot, sä jäät,
vaikka oksentaisin sateenkaaria taivaat täyteen.
Ei oo sen kaaren päässä aarretta,
eikä yhtään lämmintä tunnetta.

I'm sorry that sometimes I'm so hard to deal with.

"It is my wish,

to allow dreams again,

to look into future,

without regret.

I see a meaning,

since you've been gone,

because you have show me,

how valuable my life is."

Unheilig - Geboren um zu leben

 

Mul on niin paljoo ihmisii ympärillä, jotka oikeesti välittää musta et mua ihan huimaa.
Mut toisinaan must tuntuu et oon niinku puu jollain isolla aukeella:
En nää et siin ympärillä on ketään, vaik tavallaan tiedän et siinä on joku.
Silloin tuntuu et mä kohtaan yksin kaiken.
Sit lisäks must tuntuu sellasina hetkinä, et sitä puuta lahottaa jotkut hyönteiset, jolle en voi tehdä mitään, vaan ne vaan syö mut elävältä.
Mut onneks herään siitä painajaisesta aina välillä.
Se on niinku painajaista valveilla, kun en niitä nukkuessani nää.
Kiitos siitä unisiepparille.

Onneks nyt on perjantai, must tuntuu et saan koht hermoromahduksen.
Nyt meen nukkuu ja herään sit kevällä. :>

Kuinka vanha sun sielus on?

EILEN:

Kera Karon.
The Roadtrip; Beer Pong ja paljon naurua, tosi hyvää safkaa (liikaa), paljon dippiä, rageemista kaupan kassalla koska jonot, paprikaa!, vettä janoon, gangnam stylen tanssimista, vesisateessa pyöräilyä, paskan jauhamista, parhaita tunteja.
Kiitti toveri, oot hupaisin. En sano tarpeeks usein et oot ihana ja paras ja täydellisin.
Sä osaat tanssii Gangnam stylen just priimatavalla ja oot muutenkin niin samalla aaltopituudella.
Mun järkeni, ethän koskaan jätä :3♥

TÄNÄÄN:



Näin Sannaa♥
Kahvii, jutteluu, kävelyy, nauramista, musiikkia, valokuvailua.
Oli huisin kiva jutella ja jutella ja jutella ja jutella tollasen mahtavan pimun kanssa!
Oot tosi tärkee ja ehkä ainoo joka tietää miltä tää kaikki oikeesti tuntuu,
muista et oot päässy niin pitkälle et oon susta tosi ylpee!
Älä koskaan katoo!

JA SIT IHAN AAMULLA MUL OLI OMAT PHOTOSHOOTIT MUN WEBIN KANSSA

Mul on jotenki tosi kaunis olo ku katon näitä kuvia. 

Tunnen olevani niin eri näkönen kun ennen. Kehittyneempi.

Vaik oonki tosi epävarma tästä tukasta, kun tää nyt on minkä värinen on

ja vaik mun naamas on liikaa finnejä ja mun kulmakarvat ei kasva ja ne on tosi vaaleet ja joudun piirtää ne aina uudestaan ja vaik mun lasit on aina vähä vinossa ja vaik mun solisluut ei näy tarpeeks ja vaik mun jalat onki liian isot ja vaik mun jalkaterät sojottaaki ulos ja ne on lättäjalat ja vaik mun maha ei oo sellane ku niil laihoil malleil ja vaik mun etupuskuri on aika laimee ni sori mut tänään mul on kaunis olo.

Jotenki erilainen olo.

Jotenki vanhempi olo.

Jotenki vahvempi olo.

Jotenki elävämpi olo.

Jotenki...onnellisempi olo.

Nää syyssateet saa mut vahvaks.

Tai ehkä se on tää syystuuli, kun se puhaltaa toisesta suunnasta.

Se kannattelee mua, kun sojotan väärään suuntaan. Tai sit se vaan puskee mut raiteilleen.

Sanokaa mitä sanotte, mut tää on kaakaon ansiota :)

You're gonna lose your soul tonight.

Pikaihastumiset on ihania.

Se, kun yhtäkkii tajuut tuntevas jotain sellasta ihmistä kohtaan, 

jonka olemassaoloo et oo ennen tajunnut.
Ja se, miten ennen et huomannut koko ihmistä,
mut nyt huomaat sen ihmisen jokaisen liikeen ja katseen.
Ja sit se miten sitä on kiva katella huoneen toiselta puolelta.

Tää tunne vois laittaa mut lentoon.

Ja tää hymy vois sytyttää pari kynttilää,

sellasta Ikean ihanaa tuoksuvaa,

joita huomaat nuuhkivas aina kun kävelet niiden ohi.

Jaa miks?

Siks, että nyt on syksy, ja syksy ei oo syksy ilman tuoksukynttilöitä ja sadetta,

syysmyrskyjä ja peittoa.

Tää on syksy,

tää on kaakaoo.

Kaksi heinää,

ei nää,

toisiaan ruoholta,

ja kyyneleiltä,

lasihelmiltä,

aamukasteelta.

Välissä kokonainen maailma,

picnik-viltti mereä.

Kaksi heinää,

maailman tuulissa.

Kuinka saan sut luokseni,

kun olet toisella puolella maailmaa,

toisella mantereella,

aina erkanemassa,

aina poistumassa,

salaovista, 

joita en nää.



PS. KLIK

Pelasta kukkaros.

Oon pelastanu maailmaa,
kolunnut kirppiksiä,
unohtanut taviskaupat.
Tekis mieli jatkaa näin,
mut tiiän et jossain vaihees tarviin jotain uutta.
Jotain sellast joka kiiltää uutuuttaan ja se on pakko saada.
Mut täs haluun osoittaa, et kirpparit ei oo ihan turhia.
Täs mun löydöt tän kylän uusimmalta kirpparilta elokuun puolen välin jälkeen.



Käyttämättömättömänä ostetut 7€



Chinot 1€ | Revityt pillit 3€ | Mustat korkeevyötäröiset 4€ | Perusfarkut 3€



Clutch 2€ | Silkkihuivi 4,50€



Silkkitoppi rusetilla 4€ | Toinen paita 3€

Navalle solmittava farkkupaitis 3€ | Paitis 2€ (täs oli ompeleet löystyny toisest kainalost, mut hyvät ihmiset, opetelkaa käsittelee neulaa ja lankaa)

7€

Täst puuttuu viel harmaa jakku joka on eri paikassa ku minä täl hetkel (jossai päin Tamperetta, mut tulos kotii mamin luokse).
Siitki pulitin 8e mut ei sit vissii oltu käytetty - ainakaa paljoo.
En oo mikään viherpiipertäjä, mut täl kertaa tuen kirppareit ihan täysillä.
Mul on viel yks juttu näyttämät.
Oon ettiny mustii matalakorkosii jokasäänsaappait,
toiveena et ne ois jotain tyyliin Pertti Palmrothii.
Ja kappas.

18€ Pertti Palmrotheist,
joit ei paljoo oo käytetty.
Nyt kyl Pertti vetäis voltin jos tietäis.

Tää oli tällänen; pelasta maailma ja köyhät pikkulapset ja lapsityöläiset ja isot byrokraattiset siat ja kukkaros ja vaatekaappis ja peilis ja mainees ja kaveris ja äitis ja iskäs-postaus,
joka ei liity mihinkään ja jol ei oo mitään merkityst oikees elämäs.
Mut nainen on onnellinen ku se saa vaatteit, niinku mä.
Ja onnellisuuttaan se haluu huutaa aina ku mahdollista.
Niinku mä. :)


Hei mä nauran taas,

hei mä laulan taas.

Mä tulin, palasin, näin ja voitin,

kaikki palkinnot, 

jokaisesta erästä,

jokaisesta lajista.

Ainoa heikkouteni,

on liiallinen itsevarmuus,

jota ei oikeastaan ole sitäkään.