keskiviikko 21. toukokuuta 2014

Everywhere.

 photo 1112_zps44464b8a.jpg
1. Lakki ja skumppaa.  Perjantain istuin kotona lakki päässä ja join skumppaa.
Välttelin pääsykokeisiin lukua.
2. Tilituli, tilimeni. Ikeaa on taas sponssattu ja Suomen taloutta elvytetty.
2. Selfie.
3. Toiset sanoo työsuhde-eduks, minä sanon julkiseksi nöyryytykseksi.
Ok, jos mietit että miksen kieltäydy, se johtuu siitä että en todellakaan KEHTAA. Se nainen on niin perhanan hellyyttävä ja ihana ja tosta saa palkaks sämpylän ja kahvia. Mitäpä ei nainen ruoan eteen tekisi.

 photo 1113_zps25f60111.jpg
1. Cosmopolitania kera pikkuserkku ♥ Tämä kuva on otettu ennen kahden päivän putkea. Hehkee vielä tässä vaiheessa.
2. Väitin instassa tän olevan hyvää mut se oli oikeesti hämäystä. Maistuu laihalta kuselta.
3. ....
4. Maailman parasta juotavaa ja 0,70€ kappalehintaan ihan hirmuinen sijoitus.

 photo PicMonkeyCollage_zpscb3ff066.jpg

1. Laatuaikaa aina ihanan Lotskin kanssa ♥
2. Muistoja baarireissulta. Miten ne aina on niin kauheen harvoin, mutta sitten kerralla menee niin överiksi?
3. Rakkausrakkus♥ Näitä lisää!
4. Se kerta, kun micra kusi bensat alleen. Onneks tästäkään ei enää tarvitse huolehtia, kun vauvalla on nyt uusi tankki♥ en ees halua laskea paljonko oon tuhlannut tohon autoon... :D
edit. nyt pitää vaihtaa pakoputki. *pitkä kirosanatulva*

 photo 00000_zps2cf3731a.jpg

PS. Eilen oli synttärit ja vaikka olin pääsykokeissa Turussa, ne oli parhaat synttärit ikinä :3
Turhaan stressasin (taas).
palaan asiaan ;)

perjantai 16. toukokuuta 2014

Valtakuntani mun

 photo PIC14062_zps5c501b1a.jpg  photo PIC14063_zps0763f3e5.jpg  photo PIC14066_zps962d2b9f.jpg  photo PIC14068_zps7313d05e.jpg  photo PIC14095_zpse3372dd0.jpg  photo PIC14094_zpsc95da11e.jpg  photo PIC14049_zpse1eb8ac1.jpg  photo PIC14051_zps0fe66eed.jpg  photo PIC14072_zpsd88cc581.jpg  photo PIC14074_zps24017aac.jpg  photo PIC14081_zps846d4a9e.jpg  photo PIC14082_zps482b4a19.jpg  photo PIC14083_zpsa4658d1b.jpg  photo PIC14088_zpsd8f2551f.jpg  photo PIC14092_zpsda7408f2.jpg  photo PIC14071_zps687bf1c3.jpg

Ennen pinkkii, valkosta ja kukkia.
Tyttömäistä, kivaa, hassua.
Nyt harmaata, ruskeeta, hopeista.
Rauhallista, tyyntä, aikuismaista.
Ikeassa paloi mukavasti rahaa, mutta nyt tää näyttää siltä miltä pitääkin.
Olinpahan ainakin tukemassa Suomen talouden elpymistä.

Mun synttärit on neljän päivän päästä enkä tänävuonna aio juhlia niitä mitenkään. En halua juhlia, en halua vieraita. En ymmärrä mikä on pielessä: oon ennen aina alottanut synttäreiden suunnitelun jo helmikuussa ja tiedän tasan tarkkaan mitä haluun lahjaksi. Nyt en oo osannut vastata. Mulla on jo kaikkea.
Mä en odota kyseistä päivää mitenkään innolla, ei se liikuta mua vaikka menis ohi vain.
Oon vähän peloissani tässä samalla, koska haluaisin olla innoissani.

Tänä vuonna oon synttärit turussa, pääsykokeissa. En mä niitä pääsykokeita pelkää, kai.

Huoh.

PS. TÄSSÄ ILMOITTAUTUU UUSI YLIOPPILAS. Kun mä viime keväänä päätin sittenkin valmistua kolmessa vuodessa ja tiivistää yli 20 kurssia puoleen vuoteen, en tiennyt yhtään kuinka raskasta siitä tulisi.
Mut nyt se on siinä. Tietysti toi pieni kuningasidea näkyy arvosanoissakin, mutta oon vaan niin tajuttoman ylpeä itsestäni juuri nyt etten osaa olla pettynyt arvosanoista. Ihan sama, niitä voi korottaa joskus.
Mutta niin: mä en taipunut. Mä en luovuttanut.
En ainoastaan valmistunut lukiosta, vaan samalla paranin syömishäiriöstä. 
En voi kuvailla sitä tunnetta, kun rehtori soittaa puoli yhdeksältä, onnittelee valmistumisesta ja pyytää pitämään uuden ylioppilaan puheen lakkiasjuhlassa. Se on jotain niin mieletöntä, sitä mistä oon haaveillut ekasta kokemastani ylioppilasjuhlasta lähtien. Itkin onnesta. Mä oikeasti itkin onnesta.

 photo PIC14040_zpsf69663e7.jpg

perjantai 9. toukokuuta 2014

Talvifiilistelyä.

 photo 20131129_160058_zps7e5019a1.jpg
 photo 20140123_113108_zps4a6406e6.jpg
 photo 20131224_111647_zpse8000741.jpg
 photo 20131127_105427_zps3238e3ab.jpg

 photo 20140103_211932_zps8af4e67e.jpg photo 20140103_212020_zps8e41537c.jpg

Nyt kun alkaa näyttää kesältä, on aika fiilistellä talvee. Hahaa tästä tuntuu olevan ikuisuus.
Sataaaaa. Ja mä oon tavallaan niin onnellinen, mutta tavallaan en.

Mä haluan oppia epäonnistumaan.
Haluun oppia siihen, et jokainen vastoinkäyminen ei murra mua.
Jos joku tietää miten niin tehdään, niin voit kertoa.
Oppiakseni itse, ajattelin mennä pääsykokeisiin ja tahallani kusta ne.
Vois olla astetta terapeuttisempi kokemus.

Nyt viimeaikoina on uutisoitu näistä muksuista, joiden synttärikutsuille ei tuu ketään.
Mä tiedän, miltä se tuntuu. Se, kun karkkikulhot, kakku, sipsit jää kulhoihin. Se, kun synttärijuhlista tulee iso pettymys. Muistan, että aina lapsena kutsuin ties kuinka monta lasta meille, ja aina tuli maksimissaan jotain kolme. Mutta niistä kolmestakin osasin olla hirmu onnellinen.
Äiti sano, että myös joskus ihan tarhassa, oon käynyt niin ettei ketään tullut.
Siitä en kyllä muista mitään, mutta johtunee sit muiston kipeydestä?
Tais olla vielä niin, että tarhassa mun parhaat kaverit ei koskaan tulleet mun synttäreille. Ne, joiden perään koskiin muuton jälkeenki itkin. Mua kyllä kutsuttiin ainakin Kotkassa kavereiden synttäreille.
Hymyilen, kun muistelen niitä kutsuja.
Muuton jälkeen muistan saaneeni yhden kerran jopa kutsun jonkun tarhakaverin synttäreille... Äiti ei tosin päästänyt koska matka oli niin pitkä.

Ehkä tää pelko elää mussa vieläkin, kun pelkään ettei kukaan tuu mun lakkiaisiin...

Mut niin, koskissa puolestaan en oo kauheen monilla synttärikutsuilla käynyt. Ehkä tää kaupunki tuntuu hylkivän mua, kun mäkään en oo pitänyt tästä tai yrittänyt antaa tälle mahdollisuutta.
Pitäisköhän viimeinkin yrittää?
Ei. Ei pitäis.



torstai 1. toukokuuta 2014

Onks pakko laihduttaa?

Kiitos vinkistä Sannalle! ♥
idea täältä
http://www.syomishairioliitto.fi/ajankohtaista/tapahtumat/ala-laihduta-6-5.html


"Mä pyrin taas kesäkuntoon." 
"En mä voi syyä tota ku mä oon dieetillä."  
"Ois tarkotus laihduttaa muutama kilo." 
"Oon karkkilakossa."
"Mul on ihan kauheet jenkkikset."
"Kato paljonko kalorii tos on!"
"En mä voi syödä tollasta ku mun aineenvaihdunta on niin hidas et mä lihon."

Miksi, oi miksi? Rakkaalla lapsella on monta nimeä. Musta tuntuu että tässä pinnallisessa nykymaailmassa laihduttamista pidetään jollain tapaa ihanteellisena elämäntapana; et ole hyväksytty ellet ole edes kerran elämässäsi yrittänyt pudottaa painoa. Tänäpäivänä laihakin nainen katsoo helposti itseään liian kriittisesti; "tossa on liikaa läskiä, toi höllyy, toi on liian iso." SEN KUULUUKIN HÖLLYÄ! Rasva suojaa kehoa, se pitää ihmisen lämpimänä. Kenelläkään ei voi olla täysin täydellistä kroppaa ilman leikkelyä tai kuvanmuokkausta. Alleja, luomia, laikkuja ja selluliittiä pidetään iljettävänä kauneusvirheenä. Eivät julkkiksetkaan niin täydellisiä ole, kuin miltä vaikuttaa. Shokkiuutinen; Kate Moss on ihmienn ja siltäkin löytyy selluliittiä



Laihdutusmarkkinoille löytyi jalansijaa joskus 60-luvulla, kun naiset alkoivat ihannoida tikkulaihaa supermallia Twiggyä. Hän oli luontaisesti laiha, siitä pitivät huolen perintötekijät. Myöhemmin kyseinen supermalli on jopa tunnustanut osallisuutensa kauneusihanteiden vääristymiseen. Siitä eteenpäin vain tietynlainen keho on ollut ihanne, milloin urheilullinen ja kiinteytynyt, milloin luiseva ja hoikka. Naistenlehdet pursuavat vuoroin laihdutusvinkkejä, kuntokuureja ja ties mitä ihmedieettejä. Kaikki tämä saa terveenkin naisen kyseenalaistamaan oman kehonsa. Harvassa ovat ne otsikot, joissa sanotaan "Älä laihduta, olet täydellinen ja kaunis juuri tuollaisena."

 Laihdutusmarkkinat ovat miljoonabisnes. Yhteistä kaikille yrityksille on se, että niiden tuotteet tuskin toimivat - ainakaan pitkällä aikavälillä. Nestepaino on helppo saada pois, mutta mitäpä ne pysyvät tulokset?
Miettikää, kuinka moni yritys oikeasti menisi konkurssiin, jos kaikki yhtäkkiä lopettaisivat laihduttamisen.



Liian harvoin puhutaan kuitenkin siitä, mitä seurauksia laihduttamisella on - Sitä kun kuitenkin monet yrittävät radikaalein keinoin: paastoamalla ja rääkkäämällä kehon ja mielen äärirajoille. Näillä keinoilla ei kuitenkaan saavuta pysyviä tuloksia: kilot tulevat helposti takaisin parin kaverin kera. Tästä syntyy taas pettymyksen, syyllisyyden ja epäonnistumisen tunteita, jotka taas sysäävät uuteen laihdutusyritykseen. Omasta kokemuksesta voin sanoa, että tästä syntyy kierre.

Minua henkilökohtaisesti inhottaa yli kaiken puhua laihdutuksesta kuureina ja kesäkuntoina. Ihan henkilökohtaisesti voin todeta, että kuuriajattelu tuhoaa pidemmän päälle kehon aineenvaihdunnan, lisää riskiä sairastua syömihäiriöön tai aiheuttaa ihan yhtä pahoja vahinkoja kuin itse syömishäiriöt. Onko joku kuullut metabolisesta tuhosta? Mieti: aineenvaihduntasi on aivan sekaisin, laihtuminen muuttuu melkein mahdottomaksi, normaalit, terveellisetkin ruoat lihottavat.
Metabolinen tuho ei ole sama asia kuin säästöliekki. Säästöliekiltä pääsee pois syömällä riittävästi ja monipuolisesti, metabolinen tuho onkin kinkkisempi juttu.
Ja ihan kuin kesäksi tarvitsisi olla sen erikoisemmassa kunnossa. Oikean bikinikunnon saavuttaa sillä, että vetää ne bikinit päälle ja painuu sinne rannalle juuri sellaisena kuin on. Itsevarmuus on imartelevinta, mitä nainen voi yllään kantaa.

Haluan myös kyseenalaistaa sen, miksi juuri laiha vartalo on mielestämme kaunis? Miksi ihannoimme juuri sellaista kehoa, eikö jokainen vartalo ole muka kaunis? On kuitenkin surullinen totuus, että hyvin pieni osa meistä on luotu olemaan nykyisten kauneusihanteiden mukainen. On myös huomioitava se, että ihannoimamme vartalot ovat pitkän kuvankäsittelyn tuotetta. Ihannoimmeko laihaa vartaloa, koska se muistuttaa meitä kuolemasta ja ruumiista?




Jossain tapauksissa laihduttaminen on toisaalta hyvä vaihtoehto, jos terveys on vaarassa. Mutta miksi sitä pitää sanoa laihduttamiseksi? Nimityksestä tulee vain mieleen, että lopputuloksen tulisi olla laiha. Ei tervellinen. Eikö laiduttamista voisi kutsua vaan tervehtymiseksi, eheytymiseksi?

Niille, jotka olette vielä eri mieltä kanssani ja kannatatte laihduttamista... Mitä bonusta sillä saa elämässä? Mitä hyötyä on sillä, että jatkuvasti pyrkii olemaan jotain sellasta, mihin oma keho ei ole luotu? Stressiä, ahdistusta, syömishäiriön. Mikään noista vaihtoehdoista ei ole kovin mielekästä, eikä niiden kanssa elämästä tule yhtään mitään. Syömishäiriöstä parantuminen kestää kauan, sitä ei voi sammuttaa pois päältä, eikä siitä voi koskaan parantua  ihan kokonaan; syömishäiriöpeikko istuu jatkuvasti olkapäällä ja muistuttaa olemassaolostaan viimeistään suurissa elämänkriiseissä. Ahdistus ja stressi mutkistavat kaikki ajatukset, saavat elämän näyttämään toivottomalta ja pilaavat monet elämän onnellisetkin tilanteet.
Monet ihannoimamme mallit ovat alipainoisia, onnettomia, sairaita. Heidän kuviaan käsitellään, jotta he näyttäisivät terveemmiltä. Laihduttamiskeskeinen ajatusmaailma ja elämäntyyli ei pidemmällä aikavälillä johda mihinkään.


Fakta on se, että syömällä tasapainoisesti ja oikein, herkuttelemalla välillä ja syömällä oikealla tavalla (kyllä, voi myös syödä väärällä tyylillä) keho asettuu juuri siihen painoonsa, mihin se on luotu. Ja tämä on totta.
Vaa'an lukema ei määritä meistä ketään ihmisenä. Se ei mittaa kauneutta, älykkyyttä, kyvykkyyttä, päättäväisyyttäsi, rohkeuttasi, taitojasi, huumorintajuasi. Se vain kertoo suhteesi painovoimaan.
Kokolappukin on vain numeroita. Se on vain ohjenuora auttamaan sinua valitsemaan nopeasti kaupassa oikean vaatteen. Se on vain hassuja pikku numeroita.
Kokonumero ja paino eivät kerro onnellisuudesta, ne eivät korreloi hyvinvointia. Hyvä olo on paljon parempi mittari.

Meitä kaikkia ei ole luotu laihoiksi tai tiimalasivartaloiseksi. Olemme aikamoinen hedelmäsalaatti; osa on päärynää ties miten päin, joku on omena, itse olen banaani. Kehomme ovat ainutlaatuisia, aivan kuten mekin.
Jokainen meistä on kaunis aitona, omana itsenään ilman mitään laihdutuskuureja tai kommervenkkejä. Se on fakta. Olemme ainutlaatuisia ja oikeannäköisiä juuri tämän painoisina.
Opi rakastamaan kehoasi, silloin elämänasenteesikin muuttuu, sinusta tulee onnellisempi ja vahvempi.
Elämässä on muutakin kuin vatsamakkaroiden määrä istuessa (kyllä, nekin ovat aivan ok), sisäreisiallien koko(jep, heiluu muillakin) tai jenkkakahvojen suuruus (ainakin sinusta voi napata kiinni). Rakasta itseäsi, silloin sinuakin voi rakastaa ja sinäkin voit rakastaa muita.

Älä anna kenenkään sanoa ettet ole kaunis.


Kansainvälistä Älä laihduta- päivää vietetään 6.5. Päivän tarkoituksena on herätellä ihmisiä kyseenalaistamaan laihduttamiseen ja painoon liittyviä päähänpinttymiä ja pakkomielteitä. Toivomme, että edes yhtenä päivänä vuodessa jokainen voi ja saa hyväksyä kehonsa sellaisena kuin se on. – Ei ole olemassa yhtä oikeaa kehonmuotoa ylitse muiden.
Päivänä muistetaan myös syömishäiriöön sairastuneita.



Tänään aloita uusi elämänvaihe hyväksymällä itsesi juuri tuollaisena kuin olet.
Olet kaunein versio itsestäsi.
Olet omannäköinen ja ainutlaatuinen. Kaunis, viisas, upea.
Olet oikeanlainen juuri tuollaisena.

ps. sinä anonyymi, joka sanoit minulle kesällä "sinullako muka syömishäiriö" voit nyt viimein painua metsään, kun et uskaltanut omalla nimelläsi tulla huutelemaan.
Toisaalta haluan kiittää sinua ahdistuksen, epätoivon, itsevihan ja itsetuhoisuuden aiheuttamisesta, jotka lopulta ohjasivat minut syöksykierteeseen elämässäni, josta sitten lopulta nousin voittajana ylös. Kai minun pitäisi kiittää, mutta jostain syystä jätän sen tekemättä.

PAINORAUHAN JULISTUS

Tämä julistus on ilosanoma jokaiselle, joka tuntee
epävarmuutta siitä, kelpaako maailmaan sellaisena kuin on.

Sen sijaan, että ottaisin omakseni
ulkopuolelta tulevia määritelmiä tai
vertaisin itseäni muihin,
voin aloittaa päiväni kysymällä itseltäni,
mitä minulle todella kuuluu ja mitä tänään tarvitsen?

Olen oivaltanut, että elämäni on liian arvokas heitettäväksi
hukkaan uskomalla ympärillä metelöiviä arvostelevia ääniä.
Mieluummin määrittelen itse, mikä on minulle parhaaksi.
Olenhan itse oman itseni paras asiantuntija.

Haluan opetella katsomaan itseäni lempeämmin.

Joka päivä on mahdollisuus kasvaa oman elämäni sankariksi.
Se, ettei yritä muuttaa itseään vastaamaan jonkun muun luomia normeja, vaatii rohkeutta ja
viisautta enemmän kuin yhdenkään ulkopuolisen vaatimuksen täyttäminen.
Myös Sinulla on oikeus hyväksyä itsesi sellaisena kuin olet.
Myös Sinulla on oikeus nauttia elämästä.

Sinulla on oikeus päättää, miltä näyttää ylläsi kauneus ja miltä tuntuu kehossasi hyvä olo.
Sinulla on oikeus kuulla oman äänesi sanovan, että olet arvokas juuri sellaisena kuin olet.
Sinulla on oikeus pysähtyä kuulemaan, mitä kehosi kaipaa.
Sinulla on oikeus tehdä itsellesi hyvää syömällä sopivasti kehosi kaipaamaa ruokaa.
Sinulla on oikeus liikkua ilosta.Sinulla on oikeus pyytää apua.

Ja Sinulla on oikeus muuttua ja kasvaa.
Tämä päivä on juhla jokaiselle arvokkaalle,
kauneuden ja elämän erilaisuuden juhla,
juhla oikeudelle olla sellainen kuin on.

Näillä sanoilla julistan Painorauhan
-rauhan olla omankokoisensa!