Ja hän mietti koko yön elämäänsä.

Loma loppuu, ihan just. Liian pian.

Mitä mä oon tehny lomalla - en mitään.

Maanantaina kutsuu TAYS.

Mut jos mä saan itseni kuntoon niin jes.

Oon oikeesti saannu tarpeekseni miehistä. 

Loppuvuoden pysyn sinkkuna.

Paitsi jos joku Englantilainen kolli eksyy koskiin, jota epäilen.

Mut elämäs voi toisaalt tapahtuu mitä vaan....??

Hymyssään kuun silta,

naurussaan auringon viimeinen ilta.

Viimeinen viikonloppu,

viimeinen jäähyväinen sulta.

Tää on elämää,

elävää.

Solisevaa ja särisevää.

Joka loppuu ja alkaa,

päättyy ja jatkaa,

milloin mihinkin,

milloin mistäkin.

Päättyen jonnekin,

minne rukoilin,

ettet antaisi minun mennä.

Think twice, that's my only advice.

Taisin rakastuu Tukholmaan, mut niinhän se on et kolmas kerta toden sanoo.

Sain tolta Ruotsin matkalta yhteensä 10 rakkoo jalkoihin ja yli 600 valokuvaa.

Hankin viimeinkin Guessin rannekorun ja paljon muuta.

Ostin eilen rullaluistimet.

Mä osasin luistella niillä, vaik tein sitä ekaa kertaa ikinä.

Luistelin reilut 10 kilsaa ja nyt mun oikeessa jalassa on yks rakko lisää noiden viiden lisäks.

Must tuntuu et pystyn mihin vaan.

Sä huudat,

mä vastaan.

Otan sut vastaan,

vaikka pistäisit vastaan.

Parastaan,

ei voi antaa kukaan muu.

Valo tunnelin päässä,

olikin tähdenlento,

joka paloi loppuun,

pettyneistä unelmista,

hirtetyistä tunteista.

Paloi loppuun,

kerran tähti viimeinen.

Onnentoive,

säe viimeinen.

Lomaa lomasta.

Me otetaan lomaa lomasta ja lähetään huomenna Ruotsiin.

Tosin oon ihan peeaa koska tiliä ei kuulunu. Ehkä mä pääsen kerjäämään laulamalla.

Dunno. Kattoo mihin laineet vie. :)

Kaari sateen.

Sateenkaaressa on jotain tosi kaunista. Se miten se hajottaa valon noin kauniiks sävyiks ja se miten jostain niin yksinkertaisesta voi tulla jotain noin monimuotoista. Sekin, miten noi värit asettuu just noin.

Se, miten ne sävyt täydentää toisiaan ja samalla vaan on sellasia, mitä niiden kuuluukin olla.

Pienenä oikeesti uskoin, että sateenkaaren päästä löytyy aarre. Mut sit mä tajusin, että sateenkaaren päästä löytyy aina tätä maata. Tää elämä. Tää elämä on aarrre.

Oon oppinu kans, et peili on sateenkaaren hyvä kaveri.

Koska peilistä sä näät osan tätä elämää. Itses. Sä oot aarre.

Kaari sateen,

sateenkaari.

Toisessa päässä salaisuus,

ja aarresaari.

Kalleuksia,

kultaa ja mainetta.

Lupauksia,

salaisuuksia,

ja yleistä painetta.

Kaari sateen,

sateenkaari,

piirtää taivaan,

ja taivaani.

Taivaalleni silmät

ja värittää kylmät,

päivät takaisin lämpiksi.

Valiolasit.

Valojäätelöö ja on kameralaadun vapaapäivä. Ei se nyt oo niin justiinsa. Onneks noi mun unelmalasit pelastaa kaiken. Viel kaks viikkoo ni saan painaa noi oikeesti päähäni.

Perjantai 13. ja tili ei tuu. Lähen sit rahattomana Ruotsiin. Ehkä mä saan rahaa jos vilautan tai meen laulaa portaiden alle kivoja lauluja. Sit kerron paljon puujalkavitsejä ja itken et mut on ryöstetty.

Kyl tää täst.

Mut hei, täs mä vuos sitte. Seurustelevana, 80 kiloo painavana, erittäin ilosena, itsevarmana ja pohjattoman onnellisena.

Kaukana on noi päivät (ja tuntuu et mul ei oo enää mitää samaa tost hetkest ku silmälasit (toistaseks) ja korut), mut täl hetkel mun tulevaisuudes on niin paljon enemmän hyvää, että tää nykyhetken Sirppa sanoo nyt lopulliset ja ikuiset heipat tolle vanhalle Sippuralle ja sen nykyiselle eksälle. Teil oli hetkenne ja se on tosi söpöö, ihkuu ja mieletöntä. Mut kello liikkuu ja aika ei palaa. Enkä mä nyt enää jaksa haikailla menneitä ku takaisin en niitä saa. Ja ne vaan asettaa mun elämääni aivan helvetin paljon liikaa taakkaa. 

Wautsiwau, rakastan teitä kaikkia. :>

Spectrum.

Uus rakkausbiisi. Rakastan kertaa 90289391284123849304294890394889213712789219031239434.

Haluun uudet lasit.

Nää alkaa jo kyllästyttää.

Piilolinssit ei tuu kuulokaan, vihaan naamaani ilman laseja.

En tykkää ees laittaa kuvia itsestäni ilman laseja.

Heti tän postauksen jälkee lähenki sit samantien kattelee uusii laseja.

Joku uudistuis ois ihan paikallaan.

Mutjoo, tos hei parit kuvatukset mallikansiosta.

Sano mun nimeni,

niin että jokainen väri,

joka me tunnetaan,

ei ole enää se,

joksi sitä ennen kutsuit.

Sano mun nimeni,

niin että unohdat omasi.

Sano mun nimeni,

sillä äänellä,

jolla puhuvat nälkää näkevät lapset,

jotka saavat ruokaa.

Sano mun nimeni,

ja tee siitä aarre.

Koristele se kullalla,

laita se palamaan,

sano mun nimeni.