Sateenkaaressa on jotain tosi kaunista. Se miten se hajottaa valon noin kauniiks sävyiks ja se miten jostain niin yksinkertaisesta voi tulla jotain noin monimuotoista. Sekin, miten noi värit asettuu just noin.
Se, miten ne sävyt täydentää toisiaan ja samalla vaan on sellasia, mitä niiden kuuluukin olla.
Pienenä oikeesti uskoin, että sateenkaaren päästä löytyy aarre. Mut sit mä tajusin, että sateenkaaren päästä löytyy aina tätä maata. Tää elämä. Tää elämä on aarrre.
Oon oppinu kans, et peili on sateenkaaren hyvä kaveri.
Koska peilistä sä näät osan tätä elämää. Itses. Sä oot aarre.
Kaari sateen,
sateenkaari.
Toisessa päässä salaisuus,
ja aarresaari.
Kalleuksia,
kultaa ja mainetta.
Lupauksia,
salaisuuksia,
ja yleistä painetta.
Kaari sateen,
sateenkaari,
piirtää taivaan,
ja taivaani.
Taivaalleni silmät
ja värittää kylmät,
päivät takaisin lämpiksi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti