Lisää puhetta Kanadasta.

Tällänen video vielä Kanadasta.

Tän on tehnyt yks tyttö joka oli siellä kans ja olin kerran sen autossa kun mentiin Edmontonin keskustaan.

Pieni mutta upee ihminen :>

En mä tiedä, mut ehkä tästä näkee vähän paremmin millasia ihmisiä siellä oli.

Sit jos bongaatte mut niin onnee. :D

Kaipaan jokaista niin pirusti! Mut ens torstaina nään osan....onneks.

Ens torstaina meille tulee tosiaan sen kanadalainen.

Päätettiin tossa just tehdä jotain erilaista.

Ensin viedään se tampereelle Angry Birds-parkkiin ja käydään samalla muutenkin särkässä. Sitten käydään ideaparkissa, keilaamassa ja sit sunnuntaina mennään mun serkkujen studiolle ja nauhotetaan yhdessä joku biisi :> Jos se ei osaa laulaa, niin sitten se saa tehdä jotain muuta siihen :)

Ainaki on erilaista ja pitäis jäädä hyvät muistot :)

Huomenna meen varmaan kaverieden kanssa juhlimaan vappua ja tiistai menee töissä.

Unohdettu maanantai,

seuraa yksinäistä sunnuntaita.

Jonossa,

kaikki päiväni,

eletyt haaveeni.

Kyllä rakas.

Nostaan katseeni,

uskon valheeni,

sinun käsiisi.

Best day ever.

Tänää on ollu ihan huisin hyvä päivä :)
Päivä on ollut kerrassaan loistava,
sangen mahtava,
upea.
Ah.

Elokuu, 

kodissa,

tytöllä turvassa,

hengenvaarassa.

Kevään salaisuus,

paniikki huoneessa,

salaisuus kuoressa.

Lähellä, kaukana,

missä oletkin.

Minä katson,

minä valvon,

jälkiäsi hiekassa.

Olen kolmas kivi,

sydämesi varjosta.

Tuli polttopisteen läpi,

näkee minut esteettä.

Älä ala-arvioi sen voimaa,

roimaa,

alkuvoimaa.

Apinamies,

tuli ja Jane.

Uusi sankari,

keskellä vaikeaa taruani.

Heittelee posliinikupin,

jos toisenki,

seinälle valkoiselle.

Huutaa perään,

toivoo enää,

vain toivon riekaleita.

Nyt meillä olisi kaikki,

jos olisi toivoa.

Mut toivo ei tule toivoen,

vaan eläen elämää.

Poispääsyä oravanpyörästä,

jonka hän lukitsi,

oikeilla valheilla,

mustilla lampailla.

Elä huomenna.

Liljoja ja orkideoja,

seppele hennoilla hiuksillasi.

Mansikkamehua,

vanhoja arpia,

jotka uskosi paransi.

Liljoja ja orkideoja,

haudallasi kasvoi,

mutta talvi vei nekin pois luotasi

Mustaa kynsillä,

mustaa filmillä.

Mustaa pilvillä,

mustaa vain.

Talvi ja syksy,

poistivat värit paletilta,

hmyn huulilta,

ja elämän kiillon silmiltä.

Hetken tieni,

on valaistu kynttilöin,

suojeltu enkelein,

ja turvattu sinun varjollasi.

Vain takut hiuksissa,

utu silmissä.

Ja tieni kauniimpi,

kuin aamun kaste,

ihollasi aamulla.

Imit viimeisiä savuja,
tupakkasi sielusta.
Hengitit yötä,
astelit katuja,
peltojen laitoja.
Toivoen,
että savu täyttäisi sinutkin.




Nyt oon sitten kirjoittanut reilun vuoden runoja.
Se vaan alko siitä sekasotkusta, joka mulla oli päässä.
Sit pääsiäisenä menin ulos ja otin vihkon mukaan.
Halusin eroon siitä järkyttävästä sotkusta, joten aloin hahmottelemaan jotain paperille.
Tuntia myöhemmin mulla oli mun ekat runot kasassa, ja se sekava vyyhti mun aivoissa alko selvitä.
Siihen ekaan vihkoon tuli koko ajan lisää niitä runoja.
Ihan koko ajan.
Olin jo pidempään halunnu kirjottaa jotain, mut novellit tuppas menemään aina romaaneiks ja mulla ei ollut jostain syystä intoa sellaseen.
(Koneelta löytyy jatkisnovelli, jonka heitin vissiin demi.fi:hin. Siinä oli loppujenlopuks 120 A4:sta täys tekstiä)
Okei, on mulla pari lyhyempää novelli-ideaa päässä, mut kypsyttelen niitä vielä sen verran, että niitä ei tarvi pumpata ulos.

Tosiaan, kun kirjotan runoja, en mä mieti mitä mä kirjotan. Kirjotan vaan jotain ajatuksia ylös, ja sit kun katselen sitä sen jälkeen, niin yleensä siitä tulee suhteellisen järkevän näköstä.
Kukaan ei oo vielä tähän päivään mennessä kritisoinnut mun ajatuksia negatiivisesti, ja se huolettaa.
En tiedä miks.
Ja nyt kun sanoin tän, niin tulee joku ano ja lyttää nää vessapaperiks :)


Okei kysymys kuuluu, julkaisenko itsestäni 100 todellista, raakaa, puhdasta faktaa?

Katkera koomikko.

Minä ♥ tätä biisiä.

Blip Blop there went a teardrop.

Kipu ainoana kaverina,

öisin turvana ja suojana.

se sattuu,

mutta kestän sen.

Ei että olisin heikko,

mutta olen nainen.

Ensin sä muutit tapasi,

jolla mua suutelit.

Se oli alkua,

alku lopulle,

ikuisuuden jatkeelle.

Lopulta lensit pois,

perhosen siivet selässäsi.

Elämäni rakkaus,

ja enemmän.

Kirjeitä,

ja pullopostia.

Suloisia sanoja,

enkelinsiipien suhinaa.

Kaislikko,

kesä ja piilo.

Elämäni rakkaus,

käsivarren mitan päässä,

voeressäni kuvissa,

aina kaikkialla.

Jotkut meistä,

lähtevät aiemmin,

poistuvat täältä salaa.

Mut pidä sinä kiinni minusta,

niin en anna sun pudota,

tästä lupauksesta.

Älä anna mun mennä,

niin lähdetään yhdessä,

kun aika on oikea.

Melkein sorruin jo, mut sit muistin et oon iso tyttö.

Pidäthän mun kuumemittarista kii.

Vastalause niit täydellisiä kasvoja vastaan, joita on jokaikises lehdes.

Mun kasvot on geometrisesti täysin eriparia.

Mun nenä on vino, koska lapsuudenkaveri, yks Leo, veti turpaan. Mun kasvot on eri muotoset eri puolilta. Mun silmät on eri tasossa. Mun suu on aivan epämuodustunu (jos verrataan naistenlehtiin) ja sit vikana noi kulmakarvat on täysin eri muotoset (tässä kuvassa, ja nostan toista mutta silti). Lopuks viel hiukset on eri tuuheuslaatuu eri puolilta. Lisäks vasen puoli kihartuu paremmin ku oikee.

Joten ei, niitä täydellisiä kasvoja ei löydy ainakaan multa.

Tuubitoppi saa näyttämään alastomalta.

Pitäis varmaan hävetä mut en kykene.

  

Mä vaan halusin näyttää,

et mä välitin.

Hymyilin,

ymmärsin,

tyhjensin

kyyneleiden ämpärin.

Hätäilin,

koska älysin,

että välitin

liikaa.

Mut silti yritin,

antaa sulle täyden kellon aikaa.

Oranssinpunaista kynsilakkaa.

Kynsiin sitä,

ja kipu lakkaa,

tai ainakin laimenee,

ja lievitty.

Elämä avartuu,

ja selkiytyy.

Laitan käteni peiliin,

ja pullotan kyyneleeni pulloon.

Katson minua,

siipieni lasta.

Leijailen lentoon.

Peilin vanki,

pieni surujen lapsi.

Pieni kivi Saharassa,

elon erämaassa,

loputtomassa.

Olet käytäntö

x=y.

Funktio ilman ratkaisua,

pilvi ilman varjoa.

x+y=z

Teoriaa,

utopiaa,

avaraa,

viileää tuulta.

Sick.

Äiti ikuisti mittarimatosiirin eilen ennen kun lähdin tyttöleirille.

TOSIAAN. Mun piti olla tää viikonloppu tyttöleirillä mut kuumemittari ilmoitti jo eilen illalla et "ÄHÄHÄHÄHÄHÄH lähdet kesken pois!" Tänään aamulla sitten kun se samainen mittarinpirulainen näytti lukemaa 38 paremmalta puolelta, päätin että nyt tää tyttö lähtee takavasemmalle ja menee kotiin köllimään.

Onneks mun isoveljeni on hyysännyt mua ihan koko ajan, että äitikin saa sitten hummailla faijan kanssa laivalla.

Sain tollasen muumi-pillerirasian leirin ohjaajalta kiitokseks siitä että ees vaivauduin koko leirille :) Se on aika söpö.

KIITOS KEHVELIN KARO TÄSTÄ TAUDISTA♥

TIEDÄN ETTÄ LUET TÄTÄ KOSKA KOPIOIT TÄÄLTÄ TAVARAA TUMBLR:IIN JA MUUTENKIN KOSKA OLEN PARAS RUNOILIJA JA IHANIN JUMALA KIITOS!

ARVOSTAN KOVASTI TÄTÄ TAUTIA PUSPUSPUS!

no okei, emmä oo varma kuka oli syyllinen,

eikä sil oo väliä.

It's just me, my bed and a cup of tea.

Yökukkuja

En saa unta, joten päädyin muokkaamaan kuvia.

Rusina on varmaan mun sielunsisko koska näytän samalta tosi usein 8)

Niija toi mirri on mun kaverin.

Lol, kuva mun tumbrl:ista. En tiiä miks.

Kai toi kuvastaa mun herkkyyttä ja muokkaustaitojen paskuutta näin yöllä.

Sit muoksin pari kuvaa jotka on  tääl blogin puolella jo aikasemmin esitelty. Nyt ne on parempia ku ennen.

Hitsi oikeesti. Näytän jopa kauniilta.

Vaik mul onkin banaaninkeltaisenoranssit hiukset.

Niitä ei monelta löydy.

Kävele luokseni,

askel kerrallaan.

Ole varjoni,

ennen ensimmäistä suudelmaa.

Ole kanssani,

vaik lähdit jo aiemmin.

Ole lähelläni,

sillä se olin minä,

joka sua salaa rakastin.