Erikoista kuvitelmaa.

Mä en tiiä mitä sanois.
Mä en tiiä mitä tuntis.
Haluun kevään, siit tulee niin kiva olo.
Ja noi lumet pois!
Skootteri alle ja viilettää baanalle neljääviittä.
Aurinkoo, kevättakki ja puistokännit.
No okei, ei sitä viimeistä :)


Tää on erikoinen kuvitelma,
taivas,
vapauttaa enemmän,
enemmän, mitä lopulla on edessä.
Loppu,
se mikä on viimeinen asia,
jonka näät silmissäs.
Ennen kuin painat silmäs kii.


Avaat itses,
herkän sydämes,
ahdistuksen vaahto,
pursuaa ulos.
Kielelle jää hapan maku,
vieno maistiainen,
ahdistukses syövereistä.


Mies vastaan kuiske,
vahva hiljaisuuden herkku.
Mies vastaan supina,
vahvan hiljaisuuden sääntö.
Lahja korville,
kuisketta kylkiluille.
Kevättuulen ensikosketus,
pokerinaamasi taakse.
Aurinkolasit riisutaan,
ja totuus paljastetaan.


Erikoista hunajaa,
ihastusta.
Elämän kone,
joka jyskyttää eteenpäin.
Jyskyttää vuodesta toiseen,
ja valuttaa sormilles hunajaa.
Miksi puet yllesi hymyn,
kun hunaja alkaa valua.
Paljastaisit vain surusi,
todellisen itsesi.


Odotat kauan saarella,
alasti areenalla.
Odotat olevasi rikkaampi,
kun ansa laukeaa.
Mut oot köyhä tapaus.
Pelle areenalla,
naurujen ansasta.
Et tunnista pilkkaa,
sudenmarjoista.


Joskus sitten,
kun en.
Entä jos,
mutta miksi.
Miksi ei?
Jotta siksi,
ette keksi.
Ja niin,
kun niin.
Kunnes.


Luet, hymyilet,
kysyt,
vastaan.
Nyökkäät,
nouset,
hymyilet.
Lähdet,
palaat.
Itket,
menet.
Hengität,
elät.
Kuolet.


Yksinäiset ihmiset,
yksin yksinään.
Makaavat,
luovuttavat,
loputkin seurastaan.
Katuoja sänkynä.
Taivas kattona.
Rajana unelma,
elämä ja tahto.