Älä katso taakses.

Moi. Mulla menee liian hyvin.

Ja koska tunnen elämää tarpeeks, tiedän, et kohta tulee karma ja mottaa mut alas.

Joillakin ihmisillä ei oo oikeus onneen. Mä oon yks niistä.

Okei on muitaki syitä miks mulla menee liian hyvin.

Tiiätteks sen säännön, et elämä on ku vuoristorataa?

Siin on nousut ja laskunsa.

No... sanottakoot se näin että mulla ne nousut on liian korkeita ja laskut on kans liian jyrkkiä.

Mun vuoristorata on hurjempi kuin sun vuoristoratas.

Mä katson taakseni,

ja nään vaan paksun tiiliseinän.

Menneisyys on kadonnut,

ja jättänyt jälkeensä paksun muurin,

jonka taakse on pääse vaikka haluaisin.

Mä muuraan itselleni huoneen,

mä muuraan itselleni turvaa.

Mä muuraan itselleni onnee,

ja mä muuraan itselleni ruokaa.

Syön tiiliä ja juon teetä.

Itken ja katselen seinää,

ja yritän muistaa miksi tähän päädyin.