Mul on purkillinen hiekkaa Saharast.
Se on jotenki niin siistii.
Mul on myöski purkillinen toivoo paremmasta.
Mun himassani on osa Saharast ja mun hyllys on Idiootti.
En jaksa lukee sitä. Tekstii vaa joka ei kiinnosta.
Tiiän kyl muitaki idioottei ku se kirja, mut se on taaski toinen tarina.
Tänää keksin omaan biisiin sävelen mut sit hukkasin sen jonneki Saharaan ku kirjotin.
Nyt ottaa päähän.
Nyt muuten ottaa päähän.
Ehkä se ei ollu sen biisin aika.
Tää perjantai on pitkästyttävä..
No ainaki toistaseks. Tunnin pääst soitan leffateatterii, mut nyt alan laittaa itteeni kuntoo.
Heipödei, nauttikaa näist parist pikkusest♥
Leskenlehtiä,
ja hiirenkorvia.
Kevään merkit,
soitan torvia.
Koivussa,
yllä sun maailmas.
Kädessäin,
sun hento maailmas.
Tuulenvire,
hiusten lävitse.
Kämmenet,
läpi hyisen avaruuden.
Avaruuden,
joka ammottaa välissämme.
Myyntitiski,
mut se tuntuu vallihaudalta.
Jossa piraijat on rahoja,
ja unelmien pahoja
sivutuotteita.
Jousipyssyllä,
ammun rintaasi
amorin nuolia.
Veitsellä vuolen,
ihossi suoria
haavoja,
kun et rakasta minua.
Keihäällä heitän,
sydämeesi
ja sen läpi.
Suuri reikä.
Koska olen brutaali,
haaveidesi tuote.
Ulkojäät ja luistimet,
maila, lätty ja lumisota.
Maanantai,
yksi maanantai.
Josta on ikuisuus,
mutta ikuisuus alkoi eilen.
Hiekkalaatikolla,
hiekkalinnoja.
Hiekkaa suussa,
ja sormissa.
Hiekkaa kasvoilla,
ja korvissa.
Mut sun lämpös,
mun linnassa.
Tässä kesäpäivässä,
hiipuvassa illassa.
Sinä idiootti,
itke rikki nämä kadut.
Sinä idiootti,
itke rikki valheesi,
ne rumat sanasi.
Ei säälii,
vaan toimintaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti