Viime kerrasta on niiiiin kauan! En oo unohtanut blogia, on vaan ollut niin kauhea...kiire? Mut hei, oon ehtinyt mm. seuraavaa:
Ottamaan paljon selfieitä mm. 1. Turussa, Lotan pääsykokeissa.
2. Koskissa, odottamassa Lottaa autossa.
3. Juhliin lähdössä.
Oon kerennyt myös:
1. Valmistua ylioppilaaksi ja juhlistaa sitä kavereiden kanssa
2. Tehdä töitä helteessä ja lopettaa nekin.
3. Varata matkan Barcelonaan. Tänään jäljellä on tosin enää 2 päivää 3 tuntia 50 minuuttia jne.
4. Niin, ja tietysti urheilemaan paljon. Tekemään kivoja aamulenkkejä sääksmäelle ja takaisin.
Niin niin! Ja 1. Ottamaan lisää selfieitä. Oon näissä hyvä. Tää on tältä päivältä.
2. Kuvailemaan kukkia. Ostin omaksi piristykseni neilikoita. Love.
3. Juomaan mango-päärynäfruitien ja testaamaan ekaa kertaa Koskin
4. Ja oon kerennyt irvistelemään. Helppo hymyillä kun kaikki on hyvin.
SELFIEITÄ, SELFIEITÄ!
1. Laivalle lähdössä!
2. Samat juhlat kun yllä, mutta tällä kertaa lakki päässä kun ne oli yhdistetyt ylppärijatkot.
3. NIIN! JA ehdin testailemaan uusia piilareita. Ekaa kertaa ikinä pidän näkemästäni ilman laseja. Oon vähemmän kriittinen itseäni kohtaan.
1. Niin, kerkesin mä poksauttamaan töissä mun pankkikorttinikin. Pidättekö sensuroinnista?
2. Kävin lahdessakin pääsykokeissa. Sieltä tarttu mukaan parkkisakko ja vitutus. En usko pääseväni noista soveltuvuuskidutuskokeista läpi, joten hyvästi Kätilö/Sairaanhoitaja :D
3. Ainiin, söin mä kakkuakin lakkiaisssa. PALJON. Ja viikon sen jälkeenkin. Sit iloitsin, kun en lihonutkaan tuhatta kiloa. On se jännää.
4. Aivan, ne omat Turun pääsykokeet, mistä piti puhuakin teille. Sekin jäi. Noh, palataan siihen myöhemmin.
1. JA KÄVIN LAIVALLA! Heitin menemään ilman laseja, tunsin oloni tosi itsevarmaksi koko illan, mikä ei oo mun tapaista. Nautin olostani, join paljon (liikaa), en tanssinut yhtään mutta tutustuin silti mahtaviin henkilöihin.
2. Tää tais olla vielä alkuiltaa kun on lasitkin päässä. Saatiin Lotan kanssa puhuttua paljon, nyt tuntuu paljon paremmalta.
3. Ostin laivalta tollasen magneetin. Ihan tulee tarpeeseen. Pakko oppia rakastamaan tätä kehoa muhkuroineen, selluineen, vikoineen.. Tää on tää eikä se muuksi muutu. Helpompi saarnata, kuin kuunnella opetuksiaan, mutta nyt muistan, että olin onnettomampi luisevassa kehossa. Onnellisuus ei saa riippua painosta tai vaatekoosta, sen kun vielä itsekin oppisi.
Joojoo, selfieitä osa 239123812391234137128943.
Tosiaan. Paljon on tapahtunut tässä. Mä opettelen pikkuhiljaa olemaan vähemmän perfektionisti, hellittämään ja näkemään positiivista paskoissakin päivissä. Siks fb:n positiivisuushaaste on ollut ihan jees. Oon myös yrittänyt opetella herkuttelemaan, nauttimaan pienistä elämän asioista.
Musta tuntuu oikeesti että alan kasvamaan aikuiseksi. Mun säästötilillä on enemmän rahaa kuin koskaan, mut samalla oon pihimpi kuin koskaan ennen. Tiedän rahan arvon, koska tein sen eteen niin tajuttomasti töitä. Enää rahaa saatuani en mieti mihin sen sijoittaisin, vaan mietin laitanko sen heti kokonaan säästötilille ja ottaisinko säästötilin pois verkkopankista.
Katon asuntoja kaks kertaa päivässä, oon alkanut etsimään työpaikkoja Turusta. Oon alkanut haalimaan tavaraa omaa pesää varten. Tarkastelin opintotuen hakemista, tarkastelin työttömyystukien hakemista.
Mietin, mitä teen jos en saa opiskelupaikkaa. Mietin, miten saan siirrettyä mun lääkäriasiat ja terapiat toiselle paikkakunnalle. Hoidan ruokaostokseni jo itse, pesen omat pyykkini, siivoan omat sotkuni (tosin sen olen tehnyt aina).
Tuntuu hassulta.
Mut niin. Kaiken aikuistumisen keskellä, tuntuu vähän paskalta. En oo tainnut vieläkään olemaan kiintymättä miehiin liian helposti. Toisaalta turvallista, että en oo muuttunut kokonaan, mutta toisaalta ei. Jos jotain haluaisin muuttaa, osaisin kovettaa sydämeni, enkä päästäisi sinne ketään.
Mut ei elämä mee niin. Ei sulta kysytä lupaa. Ei kukaan todellisuudessa kysy lupaa, saako se tulla sun sydämeen ja vallata sen kokonaan. Täyttää kaikki ajatukset, sydämen pimeimmätkin kolkat, saada sut hymyilemään, tanssimaan peilin ääressä ja laulamaan suihkussa.
Oon kuitenkin kasvanut. Vaikka muhun sattuu se, että tää juttu on niin hiton monimutkainen, en anna sen alistaa mua. Nousen sen yläpuolelle ja vaikka se sattuukin, oon silti onnellinen kaikesta muusta mikä menee hyvin. Ennen olisin varmaan musertunut tän yhden jutun takia.
Osaan myös iloita siitä, että vaikka tää juttu on vaikee, monimutkainen, hanakala, vituttava, vaikeeselkoinen jne. enkä 90% ajasta tajua mitä se toinen oikein jumalauta vieköön meinaa, mä jaksan jossain syvällä uskoa. Uskoa siihen, että kyllä tää tästä.
Jaksan uskoa siihen, että sitten kun oon samalla paikkakunnalla asiat helpottuu.
Jaksan luottaa toisen sanaan siitä, että meillä on aikaa.
Koska sitä meillä on. Sitä riittää, eikä se tuu loppumaan ihan heti.
Jos kohtalo on tarkoittanut tästä jotain, siitä tulee sitä.
Jos ei...voin ainakin olla onnellinen siitä, että mua odottaa joku muu jossain tuolla.
Ja vaikka nyt sattuu, se ei kestä ikuisesti. Sekin on tullut opittua.
Nyt... nyt mä haluan vaan oppia rakastamaan kehoani. Niin kuin ylempänä sanoin, se ei oo helppoa. Vertaan itseäni jatkuvasti muihin ja vuoden takaiseen itseeni. Sattuu päästää irti menneestä, oon tunnustanut itselleni, etten oo vielä täysin tehnyt sitä.
Mutta kun pääsen ylihuomenna Barcelonaan, aion olla bikinit päällä kattoterassilla, altaalla, rannalla ties missä ja kantaa ne ylpeästi. En aio verrata itseäni kehenkään. Aion olla ylpee siitä, että oon päässyt näin pitkälle.
Joo, oon pehmee ja sellua löytyy enemmän kuin paperitehtaalla, tää on silti mun kehoni. Se ei on vahva. Se on kestänyt multa paljon paskaa. Aika kantaa sitä ylpeenä. Ei oo pikatietä onneeen, mut ei se tarkoita, ettei sinne pääsisi. Mäkin pääsin, nyt vaan pitää pysyä siellä.
"Today I choose life.
Every morning when I wake up I can choose joy,
happiness, negativity, pain...
To feel the freedom that comes from being able to continue to make mistakes and choices - today I choose to feel life,
not to deny my humanity but embrace it."
- Kevyn Aucoin
