Time.

Mä oon täällä taas :)

Ja _erittäin kesälomalla♥

Miks toi sää on tollanen? oikeesti?

Huomenna on viel palautukset mut must tuntuu et pääsin kaikist läpi. 

Mä en enää tiiä kestä tykkään ja kestä en.

Voisin onnitella tästä tapahtumasta ihan poikia itseään ♥♥♥

Lauantaina Tampere ft. kaikenkarvaiset ystäväiseni.

Vieressäni,

kunnes saavut lähelleni.

Kaukana,

kauempana vain maailma,

joka odottaa aamua,

hiljaa vaieten.

Sorry, but I can't just go turn off how I feel.

Mun tallennustilani google verkkoalbumeista on loppunut ja sen takia oon vähän kusessa. Haluisin lisätä kuvia mut en tiedä yhtään miten.

Mulla ei nyt mee oikein hyvin. Kaikki tuntuu hajoavan käsiin ja menin vahingossa rikkomaan synttärilahjaks saamani Aino Aallon Kaartio-lasit. Se harmittaa viel enemmän. Mun pää vaan on niin sekasin, ja oon niin väsyny monella eri tapaa. En oo sanonu tästä juuri kavereillekaan, huumori tulee multa helpommin ku oikeiden tunteiden näyttäminen.

Oon loukannu äitiäkin nyt tosi pahasti monena päivänä peräkkäin. Tänään viimeeks huusin sille että vihaan sitä, koska se ei ikinä kysy et mikä mulla on jos oon naama nurinpäin, vaan se vaan valittaa. Sit se kysy et mikä mulla on ja mä vaan vastasin että "no sulle en tuu sitä ainakaan koskaan kertomaan!" ja toi nyt oli vielä lempeimmästä päästä. Oikeesti haluisin vaan halata sitä ja käpertyy sen kainaloon sohvalle. JA sit kertoo kaiken.

En pysty kertomaan sitä kellekään. Hoen vaan et oon väsyny ja stressaantunu mut kunpa ihmiset oikeesti tietäis kuinka paljon siinä on takana.

Se tarina vaan on liian vaikee saada suusta ulos.

Katson peiliin,

inhoni.

Suljen silmät,

tuskani.

Rikon peilin,

kipuni.

Huudan ilmaan,

tuskani.

Inkkaripaitoja,

farkkushortseja,

tennareita ja mansikoita.

Nutturoita,

suolaiset kasvot.

Hikeä ja mansikoita,

kuuta ja itikoita.

Katsoit minua,

vain hetken.

Mutta liian pitkään.

Ihoni suli,

lihakset katkesivat napsahtaen.

Ja luut,

katosivat sinä silmänräpäyksenä,

kun käänsit katseesi.

Lumienkeleitä kasvoillasi,

hymyryppyjen ympäröimänä poskillasi.

Aamukasteessa,

päivänpaisteessa.

Loistavat kirkkaammin,

kuin itse päivä.

Valaisevat yösi paremmin,

kuin yön kuu.

Selkärankasi,

kuultava ihosi,

pingottuneena kylkiluidesi väliin.

Näät nälkää,

nälkikurki,

kulkuri liian suurissa vaatteissa.

Peilikuvasi kuvani,

ajatukset ajatukseni.

Piirrä ilmaan,

piirrä minut,

itkujesi syy.

Piirrä taivas,

vihasi myrkyllisyys.

Piirrä elämäsi,

kaikki sen vaiheet,

vivahteet, värit, ilot,

kaikki matkasi aiheet.

Farkkutakkini,

farkkushortsini,

valkoinen paitani,

josta näet läpi.

Paljaat varpaat,

sinä kaislikossa.

Heilut tuulessa,

viljanjyviä hiuksissas.

Ainutlaatuinen.

Miks kaikki on niin V A I K E E T A?
Ja miks miehii on niin hiton vaikee ymmärtää?
Joku vois lähettää mulle jonku pirun ohjekirjan koska se tulis oikeesti tarpeeseen.
Kiitos.
Mut muuten kuolen koht koeviikkostressin alle.
Se musertaa mut niinku muurahaisen asfalttiin.
Viel pari päivää.
Viel pari pirun päivää.
Tuntuu etten osaa mitään enkä pääse läpi mistään kokeista.
Tuntuu et oisin valas ja tiiliki ois viehättävämpi ku mun naama.
Mikä tää fiilis on, O I K E E S TI.
Huoh.
Tuntuu et kaveritki on vähä pettyneitä muhun, mut jonon jatkoks vaan.
En pysty täyttämään kenenkään odotuksii just nyt.
En ees omiani...

Tänä iltana,

jaan salaisuuteni.

Maailma,

odottaa ulkona.

Sydän auki,

korvat kuulolle.

Itken itseni ulos,

tunteeni tulos,

ei ole muuta,

kuin sotkua.

Ja aion tuntea,

tänä yönä,

kuinka maailma,

parantaa mun haavoja.

Marssin eteenpäin,

askel taaksepäin,

oli harha,

vaihe,

varma,

virhe.

Sä lähdit,

jättäen jälkeesi haljenneita lupauksia,

kylmää samettia,

sydämen sirpaleita,

hajonneita raunioita.

Mut nyt sä saat sentään lentää vapaana,

ilman mun rakkauteni kahleita.

Sielunveli,

sisko.

Joku.

Siellä jossaih,

joka haluaa kuulla jokaisen itkun,

huolen.

Valepuvussa,

kohti taivaita.

Ympyrä ei lopu koskaan,

joten miten voit löytää,

sen oikean.

Kun odotat jonossa,

rakkautta.

Katsot taivaita,

toivot parasta,

ja suutelet keijuja.

Hyvää syntymäpäivää minä♥

 Erittäin nautinnollista syntymäpäivää minä.

Toivottavasti olet oppinut paljon, jotta sinun ei tarvitse olla yhtä tyhmä kuin viime vuonna ja näin kykenet myös säästämään kyyneleesi.

Olet nyt kauneimmillasi, tämän jälkeen alkaa vain alamäki, joten älä ota niin suurta stressiä.

Aina on plastiikkakirurgia.

Vuodet vaihtuu,

ikä muuttuu.

Peilikuva, viisaus.

Pelko tulevasta,

joka ei rauhoita

tätä ennestään

jo heikkohermoista lasta.

Ja jos ei meistä mitään tuu... eikun tulee.

Anteeks, mulla ei riitä oikein aika blogaamiseen.

Mut kyl tää tästä, sitte ku koulu loppuu.

Anteeks kamalasti, blogaan aina ku kerkeen (:

Huomenna Kouvolaan ja sit sunnuntaina Tallinnaan.

Tää tuli just tarpeekseen♥

Ens viikollaki onneks vaan kaks koulupäivää ja sit juhlinki jo synttäreitä.

Mun elämä maistuu paremmalta kun koskaan.

Uskoin liiaksi unelmiin,
enkä olisi saanut tehdä niin.
Koska unelmat murtuu,
kun tuulet puhaltaa.
Ja pelkoni sai,
unelmani murtumaan.


Kyyneleet poskilla,
kirjoitan viimeisiä sanoja.
Pettymyksen katse,
rakkauden viimeinen voima.
Yritin,
halusin,
mutta kykenin
vain sydämeni rikkomaan.


Petyin itseeni,
uskoin eteeni,
liikaa hyvää onnea.
Mutta totuus löi,
nyrkkinsä keskelle kasvojani.


Salaisuuteni,
paljastan kasvoni.
Avasin rintani,
tylsän elämäni.
Sytytin silmäsi,
ja annoin salaisuuteni,
sinunkin harteillesi.


Jahtaan tähtiä,
ja tiedän.
Että uskot,
että muistot,
valaisevat tieni,
pois surusta.