Finadian.

Siin kaikkee vähä sekasin. Vappuu ja viimeviikkoo.

On vähä tyhjä olo ku viikos teet tosi vahvat suhteet johonki, tuntuu et se ihminen on sulle ku sisko ja oot tuntenu sen aina ja sit se lähtee ja sydämee jää vaa sellane hirvee aukko.

En tiiä ymmärsikö kukaan, mut oon ihan poikki tästä kaikesta hälinästä enkä ees jaksa välittää :)

Mitä vielä,
mitä tästä
saa vielä irti,
puristettua.
Tunteita,
tuoksuja,
suolaisia sanoja.
Loput maailmasta,
salamoivasta sodasta.
Sydän vastaan järki,
ja järki ei voi voittaa.



Liian heikko,
pysyäkseen poissa.
Liian ujo,
puhuakseeen ravintoloissa.
Liian harmaa,
loistaakseen väkijoukosta.
Liian sitä,
liian tätä,
saadakseen hyväksymisesi.



Sielu antautuu,
polvet laskeutuu.
Tappaa tunteet,
pakenee,
palaa.
Ei osaa päättää.
Se olet sinä,
varjo menneisyydestä.
Salaisuus muistoista.
Luuranko kaapista.
Se olet sinä,
mustaa valkoisella paperilla,
verta punaisella sametilla.


Päiväkirja,
prinsessatarroja,
piirrustuksia sivuilla.
Kuisketta,
välähdyksiä tulevaisuudesta.
Pakotettu asento,
hymyrypyt neuloin.
Kaikki muuttuu,
paikka katoaa,
sivut lentää ilmaan,
ja tarrat haalenevat ilmaan.