Only know you've been high when you're feeling low.

"Staring at the bottom of your glass.

Hoping one day you'll make a dream last.

But dreams come slow and they go so fast.

You see him when you close your eyes.

Maybe one day you'll understand why.

Everything you touch, surely dies."

1. Rich bitch

2. Hokishakkii 

3. Ekat tekemäni geelikynnet

4. Kokkasin

5. Migreenin ja rajun oksentamisen jälkeen suklaa pelastaa kaiken

6. Last saturday

Mun elämääni kuvaa tällä hetkellä pelkästään musta taulu ja sanat huoh.

Liikaa huonoja ajatuksia päässä, liian masentava ympäristö.

Mä ajan itseäni kohti jotain sellaista josta ei tuu seuraamaan mitään hyvää. Mun on pakko tunnustaa etten enää hallitse tätä.

On aika antaa toisten pitää musta huolta.

Ihme et oon jaksanut nousta sängystä. Ihme et oon jaksanut hymyillä. Ihme etten oo vieläkään heittänyt  tavaroitani seinille ja heittäytyny lattialle huutamaan.

Ihme ettei taaskaan melkein kukaan tiennyt kuinka paskalta musta tuntuu.

En oikein tiedä miten teen tän kaiken. 

Mut oikeestaan ainoo mikä just nyt merkitsee mulle mitään on koulu ja niin lapselliselta kuin se kuulostaakin, äiti.

No, vanhojen tanssit vielä ja sitten mulle on luvattu poispääsy :)
(...ellen kuse kaikkee ja joudu pois jo aikasemmin.)

Blogi vähän hiljenee mut ehkä se on ihan ok.

Take care and stuff.

I'm still here.

"Staring at the ceiling in the dark.

Same old empty feeling in your heart.

'Cause love comes slow and it goes so fast.

Well you see him when you fall asleep.

But never to touch and never to keep.

'Cause you loved him too much and you dive too deep."

Passneger - Let het go

You’re from the 70’s, but i’m a 90’s bitch!

Isoveli on ihana monestakin syystä. Pienenä saat sen vanhoja vaatteita, jotka on jo valmiiks pehmeitä. Välillä paljon hienompia kuin tyttöjen vaatteet. Saat pitää poikien vaatteita luvan kanssa ja kasvaa just sellaseks ku haluat. Se myös suojelee sua hiekkalaatikolla ja tarhassa se karkaa esikoulun pihalta sun

tarhan pihalle antamaan sulle rakettivauhdit keinussa. Isoveli on sulle esimerkki ja teet kaiken just niinku seki. (Kun isoveli saa siilitukan, itket että säkin haluut. Kun isoveli saa silmälasit, säkin haluut. Kun isoveli saa haavan, sä hoivaat sen kuntoon.)

Isoveli opettaa sulle englantia heti kun se alkaa opiskelemaan sitä. Mun isoveli alko opiskelemaan sitä toisella luokalla. Opin samantien sanomaan 5 vuotiaalle tärkeät sanat kuten sota, rakkaus, paska, jatka, tallenna, peruuta, rakastan sinua, vihaan sinua, värit sekä numerot 1-10.

Isoveli ottaa susta noloja kuvia ja sit näyttää ne kavereilleen kun oot teini. Isoveli opettaa sulle kärsivällisyyttä ja viisautta.

Isoveli opettaa sut myöskin pelaamaan jalkapalloa ja jääkiekkoa ja susta tulee hyvä maalivahti. Tän taidon saatat tosin unohtaa.
Isoveli pitää huolta myös siitä että sä osaat lyödä, etkä pelkää poikia. Paitsi ihan vähän.

Isoveli auttaa sua läksyissä ja leikki sun kanssa legoilla, muovisotilailla, pikkuautoilla ja joskus barbeilla - mutta siitä ei puhuta. Se rakentaa sulle lumilinnoja ja lumiukkoja, heittää sua lumipalloilla, kiusaa sua raivokohtaukseen asti. Isoveli opettaa sut pelaamaan sotapelejä, autopelejä ja korttia, opettaa sut piirtämään ja ajamaan pyörällä. Se puolustaa sua naapurin poikaa vastaan ja kun naapurin poika vetää sua turpaan, isoveli vetää naapurin poikaa turpaan. Isoveli pelastaa sut ampiaisilta ja isoilta korilta, ampuu sua vesipyssyllä, opettaa tekemään nuotioita ja pitää pienenä yöllä kädestä kun sua pelottaa mökillä. Isoveli opettaa sut häviämään ja lohduttaa kun poikaystävä jättää. Isoveli tekee sulle ruokaa kun oot kipee ja on sulle kun iskä, äiti ja paras kaveri. Ja välillä täys idiootti ja nyrkkeilysäkki.

Sit kun sä kasvat, isoveli innostaa sua opiskelemaan, opettaa mitä kannattaa tehdä ja mitä ei, on sun inspiraatio ja turva. Ja sit sä huomaat, että nytkin sun päälläs on isoveljen vanha flanellipaita ja tää koko teksti sai alkunsa siitä. Aw.
Mun isoveli on paras, ärsyttävin, idiootein ja raivostuttavin. Silti rakkain ja viisain. Ja rauhallisin.

Vitut.

Mua vituttaa tää yhteiskunta ja kaikki nää normit. Mua vituttaa tän maailman ihmiset ja niiden luonteet ja tavat. Mua vituttaa se miten me kohdellaan toisiamme, miten me kohdellaan itseämme ja kaikki siitä väliltä.

En pyri tällä mihinkään, haluun vaan sanoa et kuinka paljon mua kyllästyttää että meidän elämä pyörii suoraan sanottuna paskan ympärillä.

Hyvin alko tämäkin koeviikko, migreeniä ja vessan laattaus uuteen uskoon. Olikin mukava viiden vuoden tauko tässä. Just sopiva tauko, että tuudittautu jo siihen uskoon että niistäkin paskiaisista pääsi jo eroon. Not.

Kyrsii. 

Mua harmittaa kun en oo vahva. Tai oonhan mä vahva. Mut väärin päin.

Haaste.

Jeeee sain Karolinalta haasteen :) Oon ennenkin tän tehnyt mut teen taas uudestaan. En tosin jaksa haastaa ketään :---)

11 faktaa minusta

1. Rakastan laulamista
2. Oon perfektionisti
3. Pidän huomiosta
4. Siivoominen on ihanaa
5. Oon hyvä kusemaan asiani
6. Oon harvinaisen itsepäinen
7. Haluun muuttaa isona Britteihin
8. ...ja nähdä mahdollisimman paljon maailmaa
9. Tällähetkellä suurin unelma on valmistua lukiosta suhteellisen hyvin arvosanoin
10. Pelkään kiintyä tai rakastua
11. Oon herkkä

11 kysymystä minulle

1. Mikä on unelma-ammattisi?

- Unelma-ammatti ois lentoemäntä tai matkaopas mut tiettyjen seikkojen takia en voi tähän ryhtyä. Sääd.

2. Milloin itkit viimeksi?

- Eilen

3. Haluatko naimisiin? Miksi tai miksi et?

- Haluan koska oon katsellut tästä vierestä nyt 17 vuoden ajan mun vanhempien onnellista taivalta joka on kestänyt jo30 vuotta ja haluun itsekin tollasen suhteen jossa voin luottaa varmasti toiseen ja olla täysin oma itseni. Ja kaiken lisäks haluun oikein ihanat prinsessahäät :3

4. Mitä pelkoja/fobioita sulla on?

 -Pelkään isoja koiria ja ahtaita paikkoja

5. Millaisesta musiikkityylistä tykkäät?

- Laidasta laitaan. Eniten tykkään popista ja jyystömusasta, mutta sitten tulee alternative rock.

6. Milloin sulla oli ensimmäinen poikaystävä?

- Jos alaö-asteen läppäsuhteita ei lasketa, eka poikaystävä oli kasiluokan lopulla. Mut vakavasti seurustelin ekan kerran ysillä.

7. Lempiruoka?

- Kanasalaatti, kanawrapit, kana kaikissa muodoissaan, itse tehty pizza (esim tomaatti-ilmakuivattu kinkku-mozzarella tai tonnikala-ananas-juusto-olivi kombo ei petä koskaan)

8. Lävistykset/tatuoinnit?

- Vaan korvikset mut haluun napakorun sitten kun mun maha on tarpeeks hyvässä kunnossa siihen. Lisäks haluun ottaa tänä tai ens vuonna tatuoinnin :)

9. Osotatko helposti tunteita vai pidätkö kaiken sisälläs?

- Osoitan tunteeni aivan liian helposti

10. Olisitko valmis kuolemaan jonkun asian/henkilön puolesta? Kenen?

- Olisin valmis kuolemaan perheenjäsenteni puolesta. Ne merkitsee mulle niin paljon.

11. Puretko kynsiäs?

- Aina stressaantuneena, joka on muuten todella ärsyttävää. Ensin saat kasvatettua unelmapitkät kynnet, sit iskee esim koeviikkostressi ja siinä meni ne kynnet...

Hän ei enää miettinyt meitä.

"Viime kesänä kaikki ketä tunsin, erosi.

Minä olin olkapäänä, tiesin osani.

Kun koitin sanoa, itsensä on pakko kasata,

että ei saa alkaa mihinkään, kostoon kipeään.

Lupasin, hänen onnensa onni on mun.

Pysähdyin, kun sen kuitenkin näin.

Hän ei enää miettinyt meitä,

Jonkun muun kanssa käy valoisaa kadun puolta.

Hän ei enää miettinyt meitä,

Jonkun muun kanssa käy valoisaa kadun puolta.

Toissa kesänä, me oltiin yksi monista,

Jotka kahlasivat halki eronsa, työ vei veronsa.

Ensin kaikki sen edestä, ja silti kokonaan nyt takana.

Toivon että ihmismerestä, molemmat löytäis omansa.

Pysähdyin, varjoon viileään katselemaan,

sydänääniä kuuntelemaan.

Taivas kun päättyy, alkaa avaruus.

Rakkauden jälkeen, musta ikuisuus.

Pitkä tuntematon uusi aika."

Jesse Kaikunranta-Hän ei enää miettinyt meitä



Mä en enää mieti sua.
Etkä säkään mieti mua.
Mut silti mä aina salaa,
muistelen sitä,
miten mä mietin sua,
ja miten sä mietit mua.
Ja me oltiin onnellisia.
Se oli meidän salainen leikkimme,
niinku kissaa ja hiirtä,
mut vaan paljon todellisempaa.


Vanhoja kuvia, kun ei jaksa ottaa uusia.
Kuuluispa mulle hyvää, ois kiva kertoo kaikesta hauskasta.
Mut mul on kerrottavana vaan se, että koeviikko alkaa ja kuolen stressiin.
Ja johonkin muuhunkin maybe.
Mut onneks viikonloppuun on enää neljä päivää.

It may sound stupid that I'm wanting you back.

Kuvat viime perjantailta ennen kun lähdin yhden ihanan ystäväni yllätyssynttäreille. Voi sitä hämmentynyttä ilmettä ravintolassa kun kaveri huomas että sille tärkeet kaverit istu siellä. Uih.
Mul on tosi vähän mitään näytettävää tällä hetkellä. Siks mä haluunkin kirjottaa vaihteeks.

Kaikki tuntuu jotenkin niin vaikeelta ja raskaalta. Tuntuu et poljen liikaa paikallani, mut en jaksa lähtee tästä pisteestä minnekään.
Pää tuntuu olevan aivan sumussa ja en oikeestaan tee muuta kun nuku ja käyn koulussa. Tuntuu et en pysty nyt muuhun.
Ois ihanaa saada puhuttuu jonkun ihan uuden ihmisen kanssa jostain aivan ufosta monta tuntia. Mulla on just sellane outo olo josta ei oikein saa mitenkään kii.
Kai mua taas masentaa, en oikeen tiiä. Hymy tulee multa usein helpommin kuin kyyneleet.
En osaa itkee, en jaksa itkee vaikka se tekis varmaan hyvää.
Mut must tuntuu et jos alkaisin itkee, siit ei tulis loppua ja hukkuisin omiin kyyneliini.

"Gotta leave right away.
Counting cracks along the pavement,
to see you face to face.
Thinking about the conversation.
I know I’m not one to change.
I’ve never wanted nothing more,
but as I walk up to your door."
Lawson - Standing in the dark

Mä aloin joululomalla kaivata ihan tajuttomasti mun eksääni. Ihan tyhmä juttu. Tai oikeestaan ei. Se oli ihan taatusti jotain kohtaloo tai jotain. Uudenvuoden jälkeen olin menossa Helsinkiin mallitoimisto-ohjaukseen. Ensin mä näin viikon unia siitä ihmisestä joissa se aina joka yö sanoi haluavansa mut takaisin. Mua pelotti jo kun menin Helsinkiin että jostain tyhmästä syystä törmäisin siihen. Miten vois olla mahdollista? Ihminen joka ei edes asu Helsingissä, miten se vois olla siellä? Mä olin jo lähdössä Kampista. Olin saattanu äidin bussiin ja olin lähdössä Kotkan bussiin. Sit... mä näin sen. Se näki mut. Mä kuolin sisäisesti, nyökkäsin sille silmät täynnä jäätä ja se jäi katsomaan järkyttyneenä olinko se muka oikeesti minä. Sit mä käänsin selkäni ja kävelin pois.
Mä en oikeesti osaa selittää tarpeeks hyvin mitä tunsin silloin. Se oli jotain sisäisen kuolemisen ja ilon väliltä. Olin tavallaan iloinen että näin sen olevan elossa, mut tavallaan valmis kuolemaan koska se oli sen uuden tyttöystävän kanssa ja muutenkin tän ihmisen näkeminen sai mut vaan tajuamaan kuinka paljon sitä kaipaan.
Miks mä rakastuin siihen? Tällä hetkellä musta tuntuu etten haluu enää ikinä rakastua. Tää tuntuu niin kurjalta.

Sit mä oon lisäks miettiny miks vihaan itseeni niin paljon. Ja miks saan muutkin vihaamaan itseeni. Kai sekin on joku lahja. Mut se ei tosiaan oo lahja, et ajaa itseään pikkuhiljaa tuhon partaalle. Kaikki sanoo että mulla on ongelma mut mä en näe sitä. Ehkä sen takia että se on ollut mun päässä jo niin kauan. Se on mun ainoo todellinen ystävä, joka ei samalla kuitenkaan välitä musta tippaakaan.
Kuulostaa tosi terveeltä kun kerron kaverista mun pään sisällä. Se tästä vielä puuttuiski et kaikki luulis mun olevan jonkun sortin skitsofrenikko. Ei sentään.

Mut jos joku tietää miten opitaan tyytymään vähän vähempään kuin parhaaseen, voit pistää kommenttia.

Huojuva torni.

Kaikki alko siitä kun me päätettiin kaverin kanssa pelata huojuvaa tornia.
Mut sit siitä tulikin valokuvausta.

Mä tajusin et huojuva torni kuvaa oikeesti tosi hyvin elämää tai ainakin jotain vaihetta siitä.
Sulle annetaan palasia, joista sun pitää rakentaa oma tornis. Sulle annetaan niitä tietty määrä, ei yhtään sitä enempää tai vähempää. Mut koska me ollaan ahneita ja me halutaan edetä elämässämme, me halutaan koko ajan korkeempi siitä meidän tornista. Mut jotta me päästäis korkeelle, meidän pitää ottaa palasia pois sieltä pohjalta ja siirtää tornin huipulle. Yleensä niitä paloja, jotka ei muka tue sen tornin, eli elämän, rakennetta.
Mut jos sä et osaa koota sun elämääs oikein (sulle ei riitä mikään tai otat liikaa pois jostain kohtaa), jossain vaiheessa tornista tulee liian heikko ja koko torni kaatuu.
Tornis, tai ehkä tässä tapauksessa elämäs, kestävyyteen sä voit vaikuttaa sillä, miten sä sen alunperin kokoat, mitä sä siltä vaadit, miten sä sitä muutat ja mihin sä tyydyt.

Menee kovin syvälliseks, mut idea tässä oli se, et mä en todellakaan osaa koota omaa torniani oikein.
Mä en osaa vaatia siltä vähempää koska haluun pilvenpiirtäjän.
Mä en osaa koota sitä oikein, että siitä tulis kestävä.
Mä en osaa oppia niistä kerroista kun se kaatuu ja mä joudun kokoamaan sen uudestaan.
Helppoo sanoo et opi virheistäs, kun et osaa etsii niitä.

Ps.... ei mitään.

Take me home, where my dreams are made of gold.

Rakkaus maksaa 1.50€ ja sillä saa kolme kahvikuppia ja kolme asettia kotkalaiselta lähetystorilta.

Mä haluun juoda näistä kahvia sateessa, lumisateessa, auringonpaisteessa.

Nyt, huomenna, ensi viikolla ja vanhana.

Koska rakkaus on näin halpaa, voisin hankkia rakkautta lisää.

Ei mut oikeesti.
Elämä on täynnä valintoja. Liian täynnä.
Täl kertaa valinta oli helppo, mut sit kun pitäis yrittää elää sen mukaan tulee vaikeeta.
Mut mä oon selvinny ties mistä, joten ehkä tästäkin?

I chased your love around a figure 8.

"Well a couple of long nights turn into a- a couple long years,Of me walkin' walkin' around, around this trail of tears,Where the very loud voices of my own fears,Is ringin' and ringin' in my ears. It says that love is long gone,Every move I make is all wrong,Says you never gave a damn for me."
Ellie Goulding - Nobody's crying

Mä lupaan että tänävuonna....

Kohtelen itseäni ja muita paremmin.
En suutu pikkuasioista.
En rakastu tai anna itseni itkee miehen tähden.
Opiskelen.
Otan vastuuta.
Soitan mummolle ja laitan mummille sähköpostia useemmin.
Alan elää enkä kadu mitään.
Nautin elämästä.
Opin jotain uutta.
Alotan jonkun uuden harrastuksen.
Vien laulamista ja tätä laulamisunelmaa pidemmälle.
Haen mallitoimistoon.
Hankin töitä.
Hankin auton.
Säästän rahaa.
Lähen ulkomaille.
Tanssin sateessa.
Kuvaan sateenkaaren.
Pääsen yli kaikesta tästä rasittavasta mielialapaskasta.
Oon aina olemassa kavereilleni kun ne mua tarvitsee.
Annan myös aikaa itelleni.
En syö epäterveellisesti tai mässää tolkuttomasti.
Tanssin vanhojentanssit ja aion nauttii siitä päivästä täysillä.

Tänä vuonna aion olla joka hetkenä just tää Siiri joka tunnen olevani enkä mitään muuta.

2013

Täällä sä et nää yhtään kuvaa raketeista tai uudestavuodesta.
Mun uusivuosi oli yksinkertaisesti tässä:
koneella, ruokaa, nukkumaan kello 23.35.
En jaksa innostuu enää mistään raketeista, innostuin jo tarpeeks joulusta.
Muutenki tuntuu taas vaihteeks siltä et ei kiinnosta mikään.
Ei ainakaan se, et kohta pitäis taas jaksaa raahautuu kouluun.
Jos joku on nähny mun kiinnostusta, voi ilmottaa mulle.