


"Viime kesänä kaikki ketä tunsin, erosi.
Minä olin olkapäänä, tiesin osani.
Kun koitin sanoa, itsensä on pakko kasata,
että ei saa alkaa mihinkään, kostoon kipeään.
Lupasin, hänen onnensa onni on mun.
Pysähdyin, kun sen kuitenkin näin.
Hän ei enää miettinyt meitä,
Jonkun muun kanssa käy valoisaa kadun puolta.
Hän ei enää miettinyt meitä,
Jonkun muun kanssa käy valoisaa kadun puolta.
Toissa kesänä, me oltiin yksi monista,
Jotka kahlasivat halki eronsa, työ vei veronsa.
Ensin kaikki sen edestä, ja silti kokonaan nyt takana.
Toivon että ihmismerestä, molemmat löytäis omansa.
Pysähdyin, varjoon viileään katselemaan,
sydänääniä kuuntelemaan.
Taivas kun päättyy, alkaa avaruus.
Rakkauden jälkeen, musta ikuisuus.
Pitkä tuntematon uusi aika."
Jesse Kaikunranta-Hän ei enää miettinyt meitä
Mä en enää mieti sua.
Etkä säkään mieti mua.
Mut silti mä aina salaa,
muistelen sitä,
miten mä mietin sua,
ja miten sä mietit mua.
Ja me oltiin onnellisia.
Se oli meidän salainen leikkimme,
niinku kissaa ja hiirtä,
mut vaan paljon todellisempaa.
Vanhoja kuvia, kun ei jaksa ottaa uusia.
Kuuluispa mulle hyvää, ois kiva kertoo kaikesta hauskasta.
Mut mul on kerrottavana vaan se, että koeviikko alkaa ja kuolen stressiin.
Ja johonkin muuhunkin maybe.
Mut onneks viikonloppuun on enää neljä päivää.
Mä en enää mieti sua.
Etkä säkään mieti mua.
Mut silti mä aina salaa,
muistelen sitä,
miten mä mietin sua,
ja miten sä mietit mua.
Ja me oltiin onnellisia.
Se oli meidän salainen leikkimme,
niinku kissaa ja hiirtä,
mut vaan paljon todellisempaa.
Vanhoja kuvia, kun ei jaksa ottaa uusia.
Kuuluispa mulle hyvää, ois kiva kertoo kaikesta hauskasta.
Mut mul on kerrottavana vaan se, että koeviikko alkaa ja kuolen stressiin.
Ja johonkin muuhunkin maybe.
Mut onneks viikonloppuun on enää neljä päivää.


Ei kommentteja:
Lähetä kommentti