Oh My Goodness.

 

Kuvat © Santeri H

Tykkään syksystä ja tästä lumesta. Tähän ei sovi mikään muu niin hyvin ku kynttilät. On aika kummallista, mitä kynttilänvalo saa ihmisessä aikaan.

Kun mä sytytän kynttilän, maailma muuttuu toiseksi. Värit pehmenee, piemys katoaa, pelko hälvenee ja mun mieli rauhottuu ja alkaa tulvia runoja.

Parhautta on tuoksukynttilät. Se, kun huoneisiin - tapetteihin, kankaisiin - imeytyy se koko kynttilä. Ei vaan se valo, vaan se koko tunnelma.

Viime yönä.

pelkäsin pimeää.

Sen pimeyttä, tyhjyyttä,

ja sitä outoa värinää.

Siksi sytytin kynttilän, avasin ikkunan,

päästin syyssateen,

ja värit mun huoneeseen.

Sitten makasin hiljaa,

ja katsoin kynttilää,

joka poltti mun pelkoni noeksi.

Sä sytytit mun pöydälle,

pienen kynttilän.

Jonka sanoit mua varjelevan,

jos vielä yritän,

valloittaa tän maailman,

jokaisen salaisen oikopolunkin.

Se suojelisi mua särkymiseltä,

aivan niin, kuin sinäkin.

Kun mä sitten puhalsin,

kynttiläni sammuksiin,

kaikki palasi,

Ikuuna oli oli suljettava,

jotta pimeys ulkoa,

ei ajaisi minua sängyn alle,

kuin lasta,

pelokasta,

pientä ja haavoittuvaa.

Mutta viime yönä mä nukuin yöni paremmin, tietäen että se kynttilä eli vielä mun lakanoissa,

tapeteissa ja matoissa. Eikä mikään mörkö, voisi mua uhata.

In case you didn't know, kaneli ja kahvi sopii hyvin yhteen.

Uus päivä.

Kuvat © Santeri Heikkilä

Täs mun lempimaisema ikinä. Täällä mä oon viettäny mun lapsuuteni.

Oikeestaan mä mietin, että loppuukohan mun lapsuus koskaan:

Mun lempilakanat on vaaleeenpunaset muumilakanat.

Ne vaan on niin ihanan turvalliset.

Mun lempilusikka on muumilusikka.

Pelaan simsiä pari tuntia päivässä.

Katson lastenohjelmia aina kun mahdollista.

Ainiin, nytkin kuuntelen Smurffeja.

Ja mä oon sinut sen kanssa.

Mä en aio kasvaa koskaan aikuiseks - tai ainakaan vielä.... tai ainakaan kaikilta osin.

Sitä ehtii sit.

Olin pienenä kova smurffityttö ja isompana mulle tuli sellanen välähdys Smurffeja kuunnellessa että oisin joskus nähnyt Smurffit livenä Kotkan meripäivillä. Istun isän olkapäillä ja katson Smurffeja eturivistä.

Pitkään ajattelin et oon nähnyt vaan unta, mut sit kuulin äidiltä että Smurffit todellakin esiintyi Kotkan meripäivillä '97 ja oltiin katsomassa niitä eturivistä. Tästä ei oo kotona ees mitään kuvamateriaalia, joten tää on täysin mun muistinvaraista.

Mulle tuli jotenkin tosi hieno olo, koska muistan jotain joka on tapahtunut kun oon ollut 2 vuotta vanha.

Ei oo muuten ainoo juttu jonka muistan vuodelta '97.

Muistan myös, että oon ollut katsomassa muumeja mummolan olohuoneen lattialla.

Mut siitä ei tullu niinkään hieno olo, koska teen sitä vieläkin.

Smurffit hyppelee kuussa ja mä hyppelen pyjamassa sängyllä.

Ehkä mä maalaan itseni siniseks ja rupeen kimittämään.

In case you didn't know, must tulee Peter Pan.

Iso sydän.

Rovaniemi on siisti paikka ja Lorri on siisti ihminen.

Kaikkeen liittymättä haluun liittää tähä kuvan aiheesta, joka keräs eniten tykkäyksiä mun facebookissani ikinä.
Toisinaan ei tarvi tehdä mitään järkevää et ihmiset tykkää siitä.

Toisinaan ihmiset on kärsimättömiä ja menee asioiden edelle.
Satumaassa taas rauha, asiat on käsitelty.
Kaikki hyvin, maassa rauha ja prinsessa eli melkein tyytyväisenä viikkonsa loppuun asti.
Nyt sängyn pohjalla 40 asteen kuumeessa ja home alone.

So cool.

In case you didn't know, ei kannata mennä asioiden edelle.

He is my weakness.

Päivän fiilis: Sumuu. Kylmää. Pieni hymy. Haihtuvaa. Tiilimuuri. Osuma. Vuoristoradan alarinne.

Sä oot mun heikkouteni.
Se kaikkein suurin heikkous.
Se, johon mä lankeen aina kerta toisensa perään.
Mut sä et tiedä mitä sä haluut ja satutat mua aina uudestaan.
Ja vaikka mä lupaan et jokainen kerta on viimeinen kerta,
saat aina anteeks.
Mut nyt se saa luvan loppuu.
Tää oli viimeinen kerta koskaan kun sä leikit mulla.
Jos sä et tiiä mitä sä haluut, toiset päättää sen sun puolesta.
Oli kiva tuntee, mut vielä kivempi päättää tää tähän.

Mä vaan halusin, että sä pitelisit mua. Että sä sanoisit että sä välität. Mä luulin jo et oltiin etenemässä johonkin, mut sit sä hukkasit sun karttas. Mä vaan toivon et oisin päässy taas suuteleen lumisateessa.
Että olisin saannu jotain enemmän kun vaan epäselvää muminaa.
Tiikeri ei pääse raidoistaan, etkä sä pääse tavoistas, peloistas.

Sitoutumiskammoiset tapaukset vetää mua puoleensa niinku magneetti, mut tää magneetti saa nyt tarpeekseen ja menee sängyn pohjalle makaamaan.

In case you didn't know, I'm not your toy.

Tyhjää.

In case you didn't know aika liikkuu, minä en.

Kiljuminen onnesta on täysin normaalia.

Siinä se nyt on!

Toisten matka kestää kolme viikkoo, et ne pääsee määränpäähänsä toiselta puolelta maapalloo.

Mut silloinhan ne on vaan maailmanmatkaajia.

Ei siin oo mitään pahaa.

Ainakin tää mekko on nähnyt maailmaa.

Se on jotain, mitä mä en oo: Maailmanmatkaaja.

Ulkoasu muuttu. Blogin nimi muuttu. Uudistuksia, uudistuksia. Alko tympimään sen vanha.
Tää on nyt jotain väliaikasta, katsoo sit kun keksin taas jonku hyvän :)


Pps. Mun blogiin on löydetty mm. hakusanoilla:

Elämä on kohdellut sinua huonosti
Juu selvä
Pinkki vihko
JVG
Kulmat eri tasolla
Hymy Alasti
Animals don't like me to talk


Tää vissiin kertoo kaiken olennaisen mun blogista.

Missä mä meen?

Tääl on kaikkee, mut tääl ei oo mitään.

Täältä näkee kaiken, mutta täältä ei nää mitään.

Täällä kuulee kaiken, mutta ei siltikään kuule mitään.

Täällä liikkuu kaikki, mut en siltikään nää ketään.

Mä oon täällä, mut en oo siltikään.

Sä luulet.

Mä luulen.

Ja me luullaan yhdessä.

Syysloma, ylihuomenna Lappiin.
Smooth.

Jos mä kuolen nuorena...

...niin toivon että silloin olisi pakkasta.