Uus päivä.

Kuvat © Santeri Heikkilä

Täs mun lempimaisema ikinä. Täällä mä oon viettäny mun lapsuuteni.

Oikeestaan mä mietin, että loppuukohan mun lapsuus koskaan:

Mun lempilakanat on vaaleeenpunaset muumilakanat.

Ne vaan on niin ihanan turvalliset.

Mun lempilusikka on muumilusikka.

Pelaan simsiä pari tuntia päivässä.

Katson lastenohjelmia aina kun mahdollista.

Ainiin, nytkin kuuntelen Smurffeja.

Ja mä oon sinut sen kanssa.

Mä en aio kasvaa koskaan aikuiseks - tai ainakaan vielä.... tai ainakaan kaikilta osin.

Sitä ehtii sit.

Olin pienenä kova smurffityttö ja isompana mulle tuli sellanen välähdys Smurffeja kuunnellessa että oisin joskus nähnyt Smurffit livenä Kotkan meripäivillä. Istun isän olkapäillä ja katson Smurffeja eturivistä.

Pitkään ajattelin et oon nähnyt vaan unta, mut sit kuulin äidiltä että Smurffit todellakin esiintyi Kotkan meripäivillä '97 ja oltiin katsomassa niitä eturivistä. Tästä ei oo kotona ees mitään kuvamateriaalia, joten tää on täysin mun muistinvaraista.

Mulle tuli jotenkin tosi hieno olo, koska muistan jotain joka on tapahtunut kun oon ollut 2 vuotta vanha.

Ei oo muuten ainoo juttu jonka muistan vuodelta '97.

Muistan myös, että oon ollut katsomassa muumeja mummolan olohuoneen lattialla.

Mut siitä ei tullu niinkään hieno olo, koska teen sitä vieläkin.

Smurffit hyppelee kuussa ja mä hyppelen pyjamassa sängyllä.

Ehkä mä maalaan itseni siniseks ja rupeen kimittämään.

In case you didn't know, must tulee Peter Pan.