Valiolasit.

Valojäätelöö ja on kameralaadun vapaapäivä. Ei se nyt oo niin justiinsa. Onneks noi mun unelmalasit pelastaa kaiken. Viel kaks viikkoo ni saan painaa noi oikeesti päähäni.

Perjantai 13. ja tili ei tuu. Lähen sit rahattomana Ruotsiin. Ehkä mä saan rahaa jos vilautan tai meen laulaa portaiden alle kivoja lauluja. Sit kerron paljon puujalkavitsejä ja itken et mut on ryöstetty.

Kyl tää täst.

Mut hei, täs mä vuos sitte. Seurustelevana, 80 kiloo painavana, erittäin ilosena, itsevarmana ja pohjattoman onnellisena.

Kaukana on noi päivät (ja tuntuu et mul ei oo enää mitää samaa tost hetkest ku silmälasit (toistaseks) ja korut), mut täl hetkel mun tulevaisuudes on niin paljon enemmän hyvää, että tää nykyhetken Sirppa sanoo nyt lopulliset ja ikuiset heipat tolle vanhalle Sippuralle ja sen nykyiselle eksälle. Teil oli hetkenne ja se on tosi söpöö, ihkuu ja mieletöntä. Mut kello liikkuu ja aika ei palaa. Enkä mä nyt enää jaksa haikailla menneitä ku takaisin en niitä saa. Ja ne vaan asettaa mun elämääni aivan helvetin paljon liikaa taakkaa. 

Wautsiwau, rakastan teitä kaikkia. :>