Tiedät et jollekin oot se ensimmäinen mut mulle olit viimeinen.

Kohta tyttö tulee vapaaksi,

muttuu enkeliksi,

pieneksi toiveeksi.

Oot vapaa tulemaan uudestaan,

vilunväreideni alle.

En saa rauhaa runoilta,

ne kuulostaa aina niin uusilta.

Sä sanot niitä kauniiksi,

vaik en oo saanu niitä valmiiksi.

Jokainen on kesken tavallaan,

vaik kuvaus kesäillan suudelmaa,

mut ei niitä koskaan kukaan valmiiks saa.

Onks ainoo, jonka mielest vanhat valokuvat on ihania?

Rakastan katella sitä miten kaikki muuttuu ja kuinka karseelta tai ihanalta pukutyyli on silloin aikoinaa näyttäny.

Mä olin vauvana ihan samannäkönen kun mun isoveli. 

Äiti ei aina erota et onko jossain vauvakuvassa minä vai mun veli, mut mitä välii sil on.

Vauva mikä vauva. Oli se sit Siiri tai Santeri.

Nykyään ei kyl enää näytetä lainkaa samalt, en kehtaa kävellä sen kanssa missään kahdestaan koska mua pelottaa, et joku luulee meit pariks.

Ei ois eka kerta.

Ja me kuitenkin pidetään sellane sisarukselline kahden mertrin hajurako toisiimme, mut emmä tiedä.

Mun isoveli on ollu mulle aina idoli. Aikoinaa, en tehny mitään mitä Santeri ei tehny, mut jos Santeri teki jotain, saatto olla ihan varma et minä menin kohta perässä.

Santerille leikattiin joskus kesätukaks siili.

Mä sitten itkin monta kesää et miks mulleki ei voida leikata siilitukkaa.

Kävelin Santerin vanhoissa vaatteissa, leikin Santerin kanssa pikkuautoilla, legoilla ja muovisotilailla ja pelattiin pleikkaria. Rakastin kalastamista, veneilyä ja  "poikien" leikkejä, mut sit taas toisaalta rakastin barbeja ja mekkojakin. Myöhemmin me pelattiin yhdessä korttia ja opettelin kaikki mahdolliset + sen miten niissä huijataan ja nykyään hakataan joskus änäriä tai need for speediä tai vaan puhutaan tulevaisuudesta.

Kun Santeri meni kouluun ja se oli hyvä koulussa, halusin mäkin olla. Ja olin viel parempi ku veljeni.

Kun Santeri sai lasit, mäkin halusin ja niin mä myös sain. Mut lasit on mulle yks sellanen asia itsessäni jota en vaihtais pois.

Kun Santeri tuli murrosikään, me ei riidelty normaalia enempää, mut aina me ollaan toisiamme hakattu ja nyrkkeilty ja taisteltu, huudettu ja sovittu. Ku mä tulin murrosikään ei pystytty olemaan samassa huoneessa ilman et aloin huutamaa sille. Se oli se, johon purin kaikki tunteeni.

Santeri rakastaa historiaa, englannin kieltä, lukemista, irlannin kansanmusiikkia, Adelee, teetä, snookkeria, biologiaa, kemiaa, tummaa kaljaa, saunomista, hiihtämistä, shakkia, kahvia ja suklaata.

Se on opettanu mulle häviämistä ja voittamista ja enemmän elämästä kun mun vanhemmat ikinä. En tiedä rauhallisempaa ja vahvempihermoista ihmistä ku Santeri. Jos me riidellään, ni se lähtee musta.

Ei se jätkä osaa laulaa, toisinaan se on helvetin ärsyttävä ja se on surkee puhuu tunteistaan, mut silti rakastan sitä.

Kun mä sairastuin puoltoista vuotta sitten, Santerin kanssa meni välit tosi huonoiks, koska se oli huolissaan musta, mutta en päästäny sitä lähelle. Sit ku tapasin nykyisen eksän, rakastuin siihen, aloin ravaamaa Lohjalla ja aloin seurustelee sen jätkän kanssa ni Santerin kanssa meni välit entistä huonommiks. Must tuntu etten tarvii sitä enää ollenkaa ja olin monii päivii puhumatta sille sanakaan.
Sit kun me erottiin entisen kanssa, niin Santerista tuli mulle tosi tärkee ja tajusin kuinka pahasti olin sitä laiminlyönny.

Nykyään meidän välit on hyvät ja ollaan tosi läheisiä.

Se on nyt armeijas ja sen jälkeen muuttaa ehkä Kuopioon opiskelemaan enkä tiiä miten tuun toimeen ilman meijän nahistelua.

Ku olin pien, Santeri puolusti mua aina. Naapurin poika veti mua kerran turpaan (mun nenä on sen lyönnin takia vino :D) ja Santeri kosti vetämällä sitä poikaa turpaan. Kerroin vähän aikaa sitten mun veljelle, et ajattelin ehkä mennä Helsinkii tapaa mun eksää jossai välis, ni Santeri kysy:

"Aiotko lyödä sitä?"

Sanoin että en tietenkää.

Santeri sano siihe: "Ota mut mukaa ja mä lyön sitä."

Ja mä hymyilin ku idiootti koko loppupäivän, koska silloi tajusin et se on vieläki se sama isoveli ku ennen.

Se nainen, joka joskus vallottaa mun isoveljeni sydämen saa omakseen kyl kultaa.

Jos joku särkee Santerin sydämen, lupaan särkee sen muijan.

Siivoomista Santeri vihaa, mut eihä kukaa oo täydellinen.