"Kaulahuivissa kaulaani paleltaa, kaupan kassalla.
Joku itki taas koiraansa, sitä kuollutta koiraansa.
Ehkä sitten koirien taivaassa en enää odota.
sulta rakkautta, sulta rakkautta."
Kukkakaupan kulmalla - Jippu
Takkutukka. Punahuuli. Vihreesilmä.
Oon lopettanut melkein kokonaan runojen kirjoittamisen. Tuntuu hassulta.
Kaikki menee kai sykleissä. Kaikki se, mitä teet.
Ensimmiset vuodet uit ja seuraavat valmennat. Ensimmäiset vuodet kirjotat ja seuraavat laulat.
Kaikki tää mitä me tehdään täydentää toisiaan jollakin tavalla.
Kaikella tällä on merkitys. Sillä on pakko olla. Ei kaikki voi olla sattumaa.
Koska jos kaikki olis sattumaa, ihmisellä ei olis merkitystä.
Mä en jaksa odottaa.
En jaksa odottaa et mun elämässä alkaa taas tapahtumaan jotain yllättävää.
Sitä ei lasketa yllättäväks, että ihmiset haluaa helpottaa sun taakkaas kertomalla sun asioitas eteenpäin ilman lupaa.
Sitä kusututaan luonnoin laiks. Sitä kutsutaan ihmisluonnoks. Sitä kutsutaan itsestäänselvyydeks niin kauan kun täällä elää näitä laululintuja jotka on kykenemättömiä oman elämänsä elämiseen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti