Anteeksi hiljaiselo.
Oon yrittänyt monta kertaa kirjoittaa tänne jotain, mutta tuntuu aina ettei oo ollut mitään sanottavaa. Mitä kauemmaksi oon lykännyt seuraavaa kirjoitusta, sitä vaikeammalta kirjoittaminen on tuntunut.
Kirjoitukset ja elämä on pitänyt mut poissa, mutta nyt yritän taas palata kirjoittamisen pariin.
Pidän stressistä, pieni määrä sitä saa mut toimimaan paremmin kuin normaalisti, mutta tää nykyinen stressin määrä tappaa mut ihan just. En jaksa, en pysty enää käsittelemään mitään. Kaiken minkä aloitan, jätän jollain tavalla kesken enkä pysty keskittymään mihinkään. Yöllä en nuku, vaan heräilen ja pelkään että nukun herätykseni yli (jopa viikonloppuisin) ja sit maailma putoaa mun niskaan.
En saa henkeä, mun rintaa ahdistaa, mua pelottaa etten pärjää.
Mua pelottaa etten pärjää kirjoituksissa ja joudun pidentämään lukio-ohjelmaa.
Musta tuntui aiemmin että kaikki mun ystävät ja läheiset on kadonneet ja hukassa, mutta eilen tajusin että se olen minä joka on hukassa ja kadonnut. Enkä tiedä mitä tekisin, koska en löydä itseäni.
Mä vaan riudun ja oon päivä päivältä enemmän kusessa. Yksinkertaisesti mun kaikki voimat on jo ihan loppu.
En saa hetkeäkään rauhaa, koko ajan tulee lisää juttuja mitä pitäis tehdä, mutta joihin ei riitä energia.
En osaa vieläkään sanoa ei.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti