sunnuntai 18. elokuuta 2013

Ei oo olemassa kummituksii, eiks niin?

 photo IMG_20130812_223814_zps2cc905b5.jpg

 photo IMG_20130813_162002_zps60d9bb5d.jpg

 photo IMG_20130817_012022_zps1de14bd4.jpg

 photo IMG_20130817_011344_zpsfca093de.jpg

 photo IMG_20130813_180008_zps369216f5.jpg

 photo IMG_20130817_121650_zps0a288376.jpg

 photo IMG_20130814_105238_zpsf2e31c4a.jpg

 photo IMG_20130817_011746_zps08c4decb.jpg

 photo IMG_20130817_011511_zpsaae4988a.jpg


Mulla ei oo varmaan koskaan ollut näin paha olo (onpas).
Pyörät pyörii mut mä en liiku.
En jaksais hymyillä, en jaksais ajatella.
Ja kun hymyilen, se ei ylety silmiin. Ei se oo ylettänyt enää vuoteen.
Eka kouluviikko takana, mut oon ihan puhki jo. Miten helvetissä jaksan viel kaks jaksoa ja viidet kirjoitukset tentteineen ja kuunteluineen.
En ymmärrä, en jaksa miettiä tulevaisuutta. Kaikki tuntuu niin mustavalkoiselta.
Mikään ei tunnu omalta, mikään ei tunnu hyvältä. Tuntuu etten kuulu omaan elämääni.
Mikään ei kiinnosta, mikään ei tuota iloa.
Mikään ei todista mulle että tää menis ohi.
Tuntuu et joku painaa tyynyä mun naamalle.
Ystävät kaikkoaa tai sit vaan työnnän niitä pois. Tuntuu etten ansaitse ystäviä, en ansaitse rakkautta.
En tiedä, ehkä mussa sit vaan on pahemman luokan valmistusvirhe.
Syvä huokaus ja pahoittelen postauksen onnellista sävyä.


"Mä oon ulkopuolella vaik seison sisällä,
Jos oon jo kotona miten voi olla koti-ikävä?
Mitä tarkoittaa jos ei tarinaan kuulu?
Jos puhaltaa ikkunaan mut se ei ees huurru?
Onko tää kaupunki täynnä elävii kuolleita?
Vai katselenko kuvaruudun toiselta puolelta?"

maanantai 12. elokuuta 2013

Under pressure precious things can break.


"Just please don't say you love me,
'Cause I might not say it back.
Doesn't mean my heart stops skipping when you look at me like that.
There's no need to worry when you see just where we're at.
Just please don't say you love me,
'Cause I might not say it back."

Hymy. Mystinen hymy joka kerta kun kuulen mun puhelimeen saapuvan uuden viestin.
Iloo ja pelkoo sekaisin.
Kaks vuotta meni, ennenkun pääsin näin pitkälle.
Vihdoinkin mua kaivataan.
Nyt vielä haluun päästää mun peloista irti ja heittäytyy hetkeen.
Kaikki ajallaan, nyt hitaasti eteenpäin.
Hymy, menneisyys saa nyt olla, mä elän hetkessä.
Ja tässä teille hetkiä.

 photo PicMonkeyCollage1_zps7c845194.jpg

1. Elokuvissa The Lone Ranger 2. Skumppaa roadtripillä 3. Varissaari, mun sydämeni linnoitus 4. Herkkuruokaa (Lohta, savukalatahnaa, oliiveja, thaibasilikaa, rucolaa, kevätsipuleita, oliiveja, fetaa, paprikaa, tomaattia, kurkkua...)

 photo PicMonkeyCollage2_zps0f3ebd5d.jpg

5. Terveelliset roadtrip-aamupalat suklaa-mansikkakakkua ja capuccinoa 6. Pihalta kaadettiin taas puita, viikon pihatyöt 7. Uus mekko seppälän alennusmyynneistä, happyhappt 8. Suihkunraikkaana ja vähän ujona peilin eessä

 photo PicMonkeyCollage_zpsff7f4be2.jpg

9. Meripäiville kiertelemään lähdössä 10. Meripäiväkansaa ja huh hellettä 11. Juhlimassa pikkuserkun kanssa isossa puistossa aka Hottia Hotin kanssa ilta-auringon laskiessa 12. Herkutteluhetki meripäivillä auringonlaskuun ( Suklaaomena on hyvää känniruokaa )

 photo PicMonkeyCollage4_zpsa84e0b28.jpg

13 & 14. Risteilytukka ja risteilyasua. 15. Kummitädin pojan rippijuhlien valovoimainen tarjoilija ja lasien kiillottaja. 16. Viikko vielä lapsenvahtina kummitädin tytöille, tärkeet whatsapp-keskustelut toisen tytön kanssa eli kakkabingoo

 photo PicMonkeyCollage5_zps5ed72fd6.jpg

17. Talking gingerii ja vessapaperin rullausta, paras peli ikinä. 18. Toisen tytön kanssa möhköfanttileffaa 19. Lävistäjälle lähdössä ja olemattoman pepun poseeraukset portailla. 19. NAPA LÄVISTETTY!

lauantai 10. elokuuta 2013

Oh if you could see me now.


 photo PicMonkeyCollagegr_zpsda7afee4.jpg
 photo gfdgdf069_zps1f755dbe.jpg

 photo kollaaasi_zps614b66b9.jpg

 photo gfdgdf010_zps1413d206.jpg

 photo gfdgdf015_zpsf01870cb.jpg

 photo gdfaewasdad_zps4bd2b8f4.jpg

 photo gfdgdf067_zpsc44934ef.jpg

Kielikylpyy vantaalla ja matkusteluu laivalla.
Viimiset kesän hetket.

Haluun alottaa ruokablogin.
Mä alotan ruokablogin.
Joskus, ihan kohta.
Sitku saan aikaseks.

Napa on nyt lävistetty, meni reilu kolme vuotta et sain aikaseks.
Mut oli se sen arvosta, nyt oon viimein tyytyväinen.
Toistaseks.

Mä oon onnellinen. Erittäin onnellinen. Enkä edes tiedä miks, mut en jaksa ajatella.
Kaikki tuntuu olevan nyt niinku sen pitääkin.
Tää on kivaa. Syksy tulee ja musta tulee taas onnellinen, koska hetken mä pystyn mihin vaan.

keskiviikko 31. heinäkuuta 2013

Vain puhelin mukanain.


 photo IMG_20130709_090123_zpsdb4d0019.jpg
 photo IMG_20130712_141207_zpsc89f6f31.jpg
 photo IMG_20130703_210722_zps0b099f3f.jpg
 photo IMG_20130704_223536_zps40400562.jpg
 photo IMG_20130705_211941_zps4c9f336a.jpg
 photo IMG_20130621_201734_zps6cebf9fd.jpg
 photo IMG_20130707_221152_zpsd05c65eb.jpg
 photo IMG_20130707_015117_zps7b10f326.jpg
 photo IMG_20130703_223630_zps8f052063.jpg

1. Viimiset 17 vuotta mun elämästäni päätyi viimein albumiin. Jo oli aikakin, kun vauva-albumi päättyi kuudennelle aukeamalle kuukautta ennen 1-vuotissynttäreitä
2. Peilikuvia.
3. Lenkkisiiri ja liian kalpeet sääret.
4. Tää oli ekaa lomaviikkoa, eka ja tähän mennessä vika kerta ku otin tänä kesänä aurinkoo!
5. Tuleva baarimikko, opiskelijabudjettiin sopii hienosti vierailla isän baarikaapilla baariin lähtemisen sijaan.
6. Kynsitaiteilua!
7. Eka jakso Siltaa. Koukkuun jäin.
8. Lisää mojitoo ja vähä kirsikoita. 
9. Uus lempparibiisi!

Viharakkaussuhde lukioon. Törmään bilsan- ja hallituksen ohjaavaan opettajaan lidlin kassalla ja saan tehtäväks ruveta laskeskelee jotain tilej'ä. Teen liikaa. Teen aivan liikaa.
En jaksa enää, ens vuonna en aio liikauttaa perskarvaanikaan kenenkään muun eteen enää.
Anteeks ja kiitos.

sunnuntai 28. heinäkuuta 2013

Mä huudan rakasta rakasta rakasta mua.

 photo synttaumlrit052_zpsc6091515.jpg

 photo synttaumlrit188_zps2304e6c6.jpg

 photo synttaumlrit173_zpse6e1f331.jpg

 photo synttaumlrit205_zps9c0eb866.jpg

"Sano kyllä taikka ei,
Joko haluat tai sä katoat.
Mua armahda nyt älä leiki mun tunteilla."


Mikä siinä on niin vaikeeta tajuta, etten ole lelu. Oikeesti. 


Tunnustan, että pelkään vähän kaikkea. Pelkään ukkosta, vaikka se onkin niin hiton kaunista. Pelkään isoja koiria, korkeita paikkoja, onnettomuuksia, ampiaisia, pimeää silloin kun masentaa ja ahdistaa tai kun oon katsonut yksin liian järkyttävän kauhuleffan. Pelkään tulevaisuutta ja pelkään muistoja menneisyydestä. Pelkään kontrollin menettämistä, petetyksi tulemista, rakastumista. Pelkään kuolemista, pelkään kipua. Pelkään menettämistä ja yksin jäämistä. Pelkään että jos paljastan itsestäni kaiken jollekin, se ihminen jättää mut samantien yksin. Mä tykkään kasvattaa ympärilleni kuoren, jonka toiselle puolelle en oo koskaan päästänyt ketään. Oon päästänyt monia kyllä lähelle, mutta musta tuntuisi kauhealta jos joku ihminen tuntisi mut TÄYSIN. Tietäisi kaikki mun virheet, kaikki mun pelot ja tietäisi jokaikisen tiedonmurusen mun menneisyydestäni. 
Mut mitä siitä, kaikki me pelätään jotain. Mut se ei ollut se pointti. Tällä hetkellä mä pelkään kaikkein eniten sitä, että päästäisin jonkun mun sydämeen. En halua olla yksin, mutta oon saanut niin monta kertaa nenilleni, että heittäytyminen tuntuu todella vaikealta. 
Mä pelkään sanoja. Mä pelkään, että joku sanoo mulle "en haluu sua."
Mä pelkään, etten mä kelpaa kenellekään, edes itselleni. 
Mut samalla mä pelkään että kelpaisinkin. Että joku välittäisikin musta. Että joku rakastaisi mua. Rakastaisi sitä kaikkea, mitä itsessäni vihaan. Osoittaisi, etten mä ole niin vastenmielinen, osoittaisi että mun pitäisi alkaa pitämään itsestäni. Rakastaisi mua niin, että itsekin alkaisin pitämään itsestäni ja heittäytyisinkin ihanaan suhteeseen, jossa kumpakin antaisi itsestään kaiken. Mua pelottaa, että elämässä voisikin olla jotain tosi ihanaa.
En mä tiedä. Kuulostaa tyhmältä, enkä oo varma tajuaako joku tästä jotain ...

"Ikinä en ole pelännyt mitään.
Pelännyt niinkuin sun sanoja pelkään.
Mutten mä voi sinun sydäntä kääntää."



lauantai 27. heinäkuuta 2013

Oletko miettinyt jos sinulla ei olisi mitään?

 photo roadtrip112ff_zps7d671166.jpg
 photo roadtrip111_zps75bf7737.jpg
 photo roadtrip041_zps438ae8a0.jpg
 photo roadtrip114ft_zpsbd40f8c4.jpg
 photo roadtrip046_zpsba9b7028.jpg

 photo roadtrip008_zps11ee0607.jpg

Oletko miettinyt jos sinulla ei olisi mitään.
Mut miten ei voi olla ei mitään. Silloinkin sulla olisi jotain, se ei mitään. Tyhjyyttä.
Kai joku sitäkin vielä arvostaa. Niinku mä.

Elämäni parhaat meripäivät. Ihihi. Alkoholii ja aurinkoo ja parasta seuraa.
Niin onnellinen, niin onnellinen taas toistaiseksi.

Loma on hyvä alottaa risteilyllä ja päättää risteilyyn. Huomenna siis hakemaan syksyksi lämmikettä sadepäiviä varten. Bueno.

tiistai 23. heinäkuuta 2013

We can't stop and we won't stop.

 photo naamakuvia058_zpsd8f838f0.jpg
 photo naamakuvia079_zps33f77389.jpg
 photo naamakuvia005_zps9717b364.jpg
 photo heinaumlkuu2013013_zps75d783aa.jpg
 photo heinaumlkuu2013012_zps8fc18049.jpg
 photo heinaumlkuu2013017_zps06829070.jpg

Mä oon oman elämäni keittiömestari. Teen ruokaa rakkaudella ja laitan aina liikaa suolaa.
Elämään rakastunut kokki ei aina osaa varoa sormiaan. Välillä veitsi käy omassa lihassa.
Välillä veitsi on muutakin kuin ase.
Välillä laastarit ei auta ja on pakko liimata itsensä kasaan.
Mozarella, basilika ja tomaatti on pettämätön combo. Valkosipulia ei voi olla liikaa. Pesto sopii kaikkeen.
Tälläinen kokki mä oon. Tälläinen tyttö mä oon.
Ei kertonut tämä tarina musta, mikä kertoisi? Mikä olisi oikea resepti? Ilman virheitä, ilman tahroja?
Kokatessa roiskuu, jokainen kokkaa omalla tavallaan.
Eiks se päde kaikkeen? Tätä elämääkin voi kokata omalla tavallaan, korostaa niitä vivahteita mitä haluaa, lisätä niitä mausteita siihen, mistä itse pitää?
Kaikki me pidetään eri asioista, eikö se siis kerro siitä, että jokainen elää elämäänsä omalla tavallaan?
En mä tiedä, tää kokkauspostaus katosi ikkunasta naapurin pihalle jo ennen kuin se syntyi tähän.
Liesi liian kovalla ja mun ajatukset sulaa pannulle.