Ainutlaatuinen.

Miks kaikki on niin V A I K E E T A?
Ja miks miehii on niin hiton vaikee ymmärtää?
Joku vois lähettää mulle jonku pirun ohjekirjan koska se tulis oikeesti tarpeeseen.
Kiitos.
Mut muuten kuolen koht koeviikkostressin alle.
Se musertaa mut niinku muurahaisen asfalttiin.
Viel pari päivää.
Viel pari pirun päivää.
Tuntuu etten osaa mitään enkä pääse läpi mistään kokeista.
Tuntuu et oisin valas ja tiiliki ois viehättävämpi ku mun naama.
Mikä tää fiilis on, O I K E E S TI.
Huoh.
Tuntuu et kaveritki on vähä pettyneitä muhun, mut jonon jatkoks vaan.
En pysty täyttämään kenenkään odotuksii just nyt.
En ees omiani...

Tänä iltana,

jaan salaisuuteni.

Maailma,

odottaa ulkona.

Sydän auki,

korvat kuulolle.

Itken itseni ulos,

tunteeni tulos,

ei ole muuta,

kuin sotkua.

Ja aion tuntea,

tänä yönä,

kuinka maailma,

parantaa mun haavoja.

Marssin eteenpäin,

askel taaksepäin,

oli harha,

vaihe,

varma,

virhe.

Sä lähdit,

jättäen jälkeesi haljenneita lupauksia,

kylmää samettia,

sydämen sirpaleita,

hajonneita raunioita.

Mut nyt sä saat sentään lentää vapaana,

ilman mun rakkauteni kahleita.

Sielunveli,

sisko.

Joku.

Siellä jossaih,

joka haluaa kuulla jokaisen itkun,

huolen.

Valepuvussa,

kohti taivaita.

Ympyrä ei lopu koskaan,

joten miten voit löytää,

sen oikean.

Kun odotat jonossa,

rakkautta.

Katsot taivaita,

toivot parasta,

ja suutelet keijuja.