perjantai 11. toukokuuta 2012

Ja jos ei meistä mitään tuu... eikun tulee.



































Anteeks, mulla ei riitä oikein aika blogaamiseen.
Mut kyl tää tästä, sitte ku koulu loppuu.
Anteeks kamalasti, blogaan aina ku kerkeen (:

Huomenna Kouvolaan ja sit sunnuntaina Tallinnaan.
Tää tuli just tarpeekseen♥
Ens viikollaki onneks vaan kaks koulupäivää ja sit juhlinki jo synttäreitä.
Mun elämä maistuu paremmalta kun koskaan.


Uskoin liiaksi unelmiin,
enkä olisi saanut tehdä niin.
Koska unelmat murtuu,
kun tuulet puhaltaa.
Ja pelkoni sai,
unelmani murtumaan.


Kyyneleet poskilla,
kirjoitan viimeisiä sanoja.
Pettymyksen katse,
rakkauden viimeinen voima.
Yritin,
halusin,
mutta kykenin
vain sydämeni rikkomaan.


Petyin itseeni,
uskoin eteeni,
liikaa hyvää onnea.
Mutta totuus löi,
nyrkkinsä keskelle kasvojani.


Salaisuuteni,
paljastan kasvoni.
Avasin rintani,
tylsän elämäni.
Sytytin silmäsi,
ja annoin salaisuuteni,
sinunkin harteillesi.


Jahtaan tähtiä,
ja tiedän.
Että uskot,
että muistot,
valaisevat tieni,
pois surusta.

2 kommenttia:

  1. onks toi lankuttaminen niinkun isokin villitys Kanadassa kun ne näyttää sitä innokkaasti harjoittavan?

    VastaaPoista