Mikään ei pelota mua enää. Paitsi itse pelko.



Haluun tavata jonkun ihmisen,
joka ei oo koskaan kokenut kovia,
ja on saannu elää täysin tasasta elämää pumpulissa, aina onnellisena.
Haluisin tavata sen siks, että kysyisin onko sen elämä tylsää.
Ja toiseks siks että saisin ravistella sen pois siitä pumpulista,
ja näyttää miltä oikee elämä tuntuu.

Itken - hymyilet,
pakenen - seuraat,
hiljenen - täytät hiljaisuuden,
epäonnistun - naurat.
Ja näin elämän aurat,
suosivat häiriötä päässä,
sydänjäässä,
säröjä.


Parantuakseen,
on haluttava parempaa,
mutta haluamaan,
tarvitaan motivaation voimaa,
joka on kortilla täällä.
Eikä oppiminen käy päinsä,
ellei näytä,
elämälle kynsiään.