I'm never changing who I am.

Mä oon vaikee, toisinaan epäsosiaalinen, itsepäinen, herkkä, huomiosta nauttiva, tuuliviiri, toisinaan itsekäs, välillä vähän ylimielinen, aina huolissaan,
helposti stressaantuva, perfektionisti, valkosia valheita toisinaan läheisiään suojellakseen viljelevä, tunteellinen....
Mut en aio koskaan ollakaan mitään muuta. Mut mua harmittaa ettei kukaan ymmärrä sitä.
Tää on kuka mä olen.

Mua harmittaa ettei kukaan ihan tajua mua. Etten mä koskaan pysty täysin kertomaan siitä, mitä mun päässä liikkuu niin että se toinen ymmärtäisi mitä tarkoitan. Mut se, etten oo koskaan tavannut täysin samanlaista ihmistä kertoo vaan sen, että mä oon olemassa ja aito.
Mä en haluu koskaan kasvaa aikuiseks. Mä tunnustan, mua pelottaa ihan tajuttoman paljon se tosiasia, et kolmen kuukauden päästä täytän 18.
Mun pitäis olla kypsempi ja ottaa sitä vastuuta for real.
Mä en halua.
Mä todellakaan halua.
Haluisin muuttaa pois mut sit en kuitenkaan koska en tulis toimeen yksin.
Kuka mut sit peittelis kun nukahdan sängylle yhdeksältä koeviikon tai rankan kouluviikon jälkeen?
Kuka sitten tekee mulle synttäreinä aamupalan vuoteeseen?
Kuka vahtii että mä muistan syödä?
Kuka tarkistaa ettei mun hiuksissa oo enää shampoota?
Kuka pesee mun selän lauantaisin?
Kuka hoitaa mua kun oon kipee?
Kuka lohduttaa mua kun maailma potkii päähän ja tuntuu etten jaksais enää yhtään päivää?

Tällä hetkellä oon heikompi kun oon koskaan ollut. Eipä paljon innosta, että viikon päästä tanssin vanhojen tanssit. Sekun muistuttaa siitä, että oon iso. Se muistuttaa, että reilun puolentoista vuoden päästä valmistun lukiosta ja lähden pois.

Mihin tää kaikki aika on kadonnut?



"I don't ever wanna let you down.
I don't ever wanna leave this town.
'Cause after all,
this city never sleeps at night.

It's time to begin, isn't it?
I get a little bit bigger, but then I'll admit,
I'm just the same as I was.
Now don't you understand
that I'm never changing who I am."