Ihastuminen on kiva tunne.
Ihastuminen on hauska tunne.
Ihastuminen on ihana tunne.
Ja samalla kamala.
Mut olkoot.
Ainakin se saa maailman näyttämään paremmalta paikalta. Kaikki ennen niin vaikea tuntuu nyt paljon helpommalta.
Mitä siitä vaikka mua sattuisikin (taas). Kerran sitä vaan eletään. On sitä ennenkin päästy yli.
Syöminen kuuluu niihin aikaisemmin mainittuihin, ennen niin vaikeisiin asioihin. Mulla on syy parantua. Montakin. Äiti on asettanut mulle tavoitteita, pieniä saavutuksia ja lahjuksia joita saan aina kun saan jonkun pienen etapin suoritettua.
Autoa, shoppailua, puolimaratonia, lomamatkaa....
Teoriakokeen suorittaminenkin sai maailman näyttämään paremmalta paikalta. Ehkä mä vielä pääsen ajamaan motarille sillä omalla autolla, jonka etsiminen onkin osoittautunut vähän kinkkiseksi hommaksi. On tullut pettymyksiä kun luvattu auto on myyty toiselle tai netissä niin hyvännäköinen auto on paljastunut täydeksi romuksi.
Mut mul on aikaa.
Nyt mä keskityn olemaan onnellinen.
Onnellisuus on upeaa, mutta vaikeaa saavuttaa. Sä sen silti saavutat! :) Sun äiti tekee hyvin myös, muistat vaan ettei edes välietapit oo tärkeintä, vaan yksinkertaisesti se, että pääset taas olemaan oma terve itsesi :)
VastaaPoista