Aarresaari.

Löysin itseni aarresaaresta joka nimensä on kai saanut varisten mukaan, vaikken yhtään nähnytkään.

Lautan kannella tuulta, meren makua kielen päällä. Vihdoin tunsin olevani kotona, niin kuin olinkin.

Metsä, kallioita, vettä ja aurinkoa. Vaikka aarresaareni onkin vanha linnoitus, päällimmäisenä tunteistani oli Vapaus. Vapaus velvoitteista, paineista ja pettymyksistä. Merituuli puhalsi sen kaiken hetkeksi pois.

 Toivoin olevani yksi lokeista, olisin voinut lentää pois ja jättää tämän elämänraadon siihen aurinkoiselle kalliolle, hanhien ruoaksi.

Tyydyin kuitenkin katselemaan tulevaisuuteen ja muistelemaan vanhoja, edellisiä onnellisia kesiä, jolloin murheet olivat niinkuin puhdas taivas, eikä niistä ollut haituvaakaan näkyvissä.

Kiitos roadtrip, kiitos kauhean koti-ikävän aiheuttamisesta. Kiitos Kotka, kiitos Varissaari, kiitos kun ette katoa.