Mitä olikaan, ennen kuin alkoi olemaan?

(Iisa vaan on niiiiiiiin tajuttoman mieletön. Silkkaa rakkautta.)

MUTTA TÄMÄ! Tämä. Tämä on viimein ohi. Ei enää ikinä lukion sykettä, sigmaa, profilesia, särmää.
Ei kurssitarjottimia, ei turhia hyppytunteja. 

 Mä oon vapaa.

Ja mikä tärkeintä, mä selvisin.

En tiedä miten, mutta selvisin sittenkin.

Ja mikä parasta. Saan nauttia tästä just niinku haluan.
Toki vähän jo stressaa yliopistoihin pääseminen ja töiden saaminen ja muu, mutta ei niin pahasti kun voisi.
Kirjoitusten ajan stressistä selvisin pilateksen, juoksemisen, pyöräilyn, kunnon yöunien ja parhaan kaverin seuran voimalla. Yritin pitää ajatukset mahdollisimman positiivisina, pois itse kirjoituksista. Yllätyksenä tulikin, että yleensä stressipallerona tunnettu minä olinkin kuin viilipytty. En ymmärrä miten en stressannut juuri yhtään. Yleensä olisin nähnyt unettomia öitä, skippaillut aterioita, kiukutellut ja painanut itseni lukemalla aivan loppuun.
Nyt en lukenut juurikaan enää kirjousten alkamisen jälkeen. Matikkaan, äikkään tai englantiin en edes kerrannut, en tehnyt mitään. No okei, matikkaan tein pari päivää tehtäviä, mutta se olikin sitten sunnuntaikoe. Sain kaiken valmiiksi parissa tunnissa, mut sit päätin pitää pikku picniciä salissa parisen tuntia ja tarkistin tehtäviä useaan kertaan.

Koetta edeltävät päivät menivät melkein samalla kaavalla; heräsin aikaisin, söin kunnon aamupalan, istuin ehkä hetken koneella. Sitten pari tuntia pilatesta ja venyttelyä. Saatoin käydä kaverilla. Tein vanhemmille ruokaa, söin lounasta. Katselin leffaa tai telkkaria. Illalla pieni kävely tai lenkki tai vaan löhöilyä. Sitten iltapalaa ja nukkumaan.

Älkää ymmärtäkö väärin, kyllä mä luin ennen kirjoitusten alkamista. Paahdoin menemään sellasella panostuksella että oksat pois. Luin ainakin kuusi tuntia päivässä, kertasin, luin vanhoja esseitä, katsoin leffoja ja sarjoja ilman tekstityksiä, luin englanninkielisiä blogeja, lehtiä, kirjotuksia, laskin matikan tehtiäviä, harjoituskokeita, edellisten vuosien yo-kokeita, vähän jopa isoveljen pitkän matikan kirjoja.
Terveystiedon kirjat luin ties kuinka monta kertaa. Tein kaikki kirjojen tehtävät, tein omat uudet kertausmuistiinpanot, luin käsitteitä, keskustelupalstoja.
Imin itseeni kaiken tiedon, jotta voisin olla varma että tein kaikkeni hyvien arvosanojen eteen.
Äidinkielestä en oo vieläkään kysynyt pisteitä. En halua tietää. Tuntuu että se meni ihan päin persettä.
Terveystiedostakaan en halua tietää. Enkun tiedän menneen aivan surkeasti.

Tiedän kyllä että pääsen kaikesta läpi. Arvosanat katsotaan sitten yo-todistuksesta.
Nyt... Nyt mä aion matkailla ympäri suomea katsomassa sukulaisia. Nukkua. Syödä. Tehdä pilatesta.... elää rentoa elämää. Blogata. Valokuvata. Etsiä töitä. Kokeilla uusia ruokia. Leipoa. Juosta. Hmm. Nauttia. Keskittyä itseeni.