Tossa noi ekat rannekorut. Nyt niit on jo aivan liikaa.
Mun juhannus:
Perjantaina serkkupoikien keikalle ja sit sen jälkee illal niiden kans yhtii randompirskeisiin.
Lauantain happyface koska lapsuuden Kotkakaveri tulee ekaa kertaa katsastaa koskin huudit.
Oivoi, elämä kateissa.
Mut mä hymyilen sitkeesti.
Ehkä tää hymy tästä tarttuu oikeesti.
Sateenropinaa,
vasten mun ikkunaa.
Ja mun mieli painuu,
takaisin mietteisiin.
Kuviin sinisiin,
talvi-illoista.
Mansikkahilloista,
ja mummon letuista.
Viime kesästä,
koetuista,
ajoista.
Sateenropinaa,
vasten mun ikkunaa.
Ja mä muistan sut.
Mä muistan sut taas.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti