Mun ihoni alla,
äänet kuiskii salaisuuksia.
Niin lujaa,
että mun naamiokin,
alkaa murentua.
Se varisee,
ja äänet hiljenee,
karkaa pois.
Huomenna aamulla mä palaan Helsingin Punavuoreen,
vallotan noi huudit ja teen mallikansion.
Sit mä en tiedä mitä mä sen jälkeen elämälläni teen.
Mut tarviiks sil aina tehdä ees mitään?
Syvällistä paskaa.
Mut ainahan mä oon syvällä.
Milloin päässä, milloin sateessa.
Jep, en mäkään tajua.
ihana toi runo tai toi. tavallaa löydän itteni tosta, vallota punavuori. vallota, iha kaikki! ehkä täs elämäs pystyy mihi vaa jos jaksaa uskaltaa. :o
VastaaPoistaihmine pystyy melkein mihin vaan, jos se vaan yrittää ja uskoo tarpeeks :)
Poistatai ainaki silt must tuntuu just nyt :D