Mun lempipaikka meidän kotona on saunan lisäks olohuoneen matto
Sillä on kiva makoilla ja varsinkin jumpata.
Se on sellanen pitkäkarvanen vaalee matto.
Mut kodin ulkopuolella mun lempipaikkoja on mm. koulun cafe, linja-autot, junat, länsisatama, oikeestaan koko Helsinki, Tallinna, sovituskopit, lentokentät ja lentokoneet, uima-altaat ja Forssan vesihelmen aaltoallas.
Lisäks mä rakastan olla meidän mökillä, vaikka kylpyhuone siellä onkin (hajusta päätellen) aivan homeessa ja tuntuu et se lattia pettää alta ja vihaan sitä vessaa. Suihkusta tulee vettä huonolla paineella, kesäisin sieltä loppuu vesi ellei sada, ja sitä kaivon vettä ei voi juoda koska se on niin rautasta. Saunakin on liian pieni ja kiuas AIVAN liian ärjy. Tykkään siellä siitä, että tiedän sillä talolla olevan yli 100 vuotta historiaa. Muuten se talo on vaan aikansa elänyt. Siellä tehtiin täysremontti 18-20 vuotta sitten ja se talo on eläny niin paljon että ne tapetitkin putoo seiniltä ja yhdestä takasta (niitä on neljä) hormi murtu joskus (tosin se korjattiin).
Siin talossa parasta on vaaleensininen laitalattia ja hiljaisuus. Mahtava fiilis mennä kesäyönä ulos istumaan ja kuuntelemaan sitä maaseudun hiljaisuutta. Ei mitään. Missään. Joskus pari lepakkoo lentää ulos savupiipusta mut muuten. Sit se mahtava pelto siinä hiekkatien toisella puolella. Siin pihassa on ihanat ne aitat ja aittojen takana tajuttomasti OMAA metsää jossa ollaan pienenä leikitty ties mitä leikkejä isoveljen kanssa.. Joskus pienenä nukuttiin aina aitoissa kesällä ja niissä oli tosi mukavaa. Nykyään nekin alkaa olemaan vähän vaarallisia.
Isovanhemmilla (eikä kyllä meilläkään) oo varaa korjata sitä mökkiä. Luultavasti se myydään pois tai puretaan kymmenen vuoden päästä.
Sääli sinällään, koska mä pienenä sanoin äidille että mä muutan sinne isona. Niin ajattelinkin, mut en haluu asuu kasassa lautoja. Se talo vaan on niin kaunis. Ehkä jos mä voitan lotossa, voin sit korjata sen.
Keltainen puutalo,
keskellä äärettömyyttä,
hiljaisuutta.
Kesäyötä,
joka ei liiku,
lepakkojen mukana.
Vaan seisoo paikallaan.
Valkoisissa risti-ikkunoissa pelargoniat,
tavoittelevat kärpäspaperia,
lattian narina karkoittaa väpättävät nenänpäät.
Takassa tuli,
lämmittää talon sydäntä.
Ja me kääriydymme makuuhuoneen narisevaan sänkyyn,
ja kuuntelemme äänetöntä huminaa.
Kämmenesi ympäri,
minun maailmani,
satenkaaren värit,
parempi pää.
Aarre ja rikkaudet.
Uudet arvet,
lupaukset.
Kimmeltävä taivas ja pari puuta,
kämmenesi ympäri,
ei mahdu enää mitään muuta.
♥♥♥!
VastaaPoista