Mä laulan sulle mun solisluista.

'

Meripäivät oli ja meni. Tays on ihan jees. Tapasin siellä yhden tytön joka ravisteli mut hereille, mutta mulla on pitkä matka terveeseen elämään. Onneks saan maailmanlaajuista tukea. (Kanada)

Tapasin osastolla myös toisen tytön, ja olin yllättynyt siitä, kuinka samalla tavalla me ajatellaan. Kuinka joku jonka tapasin maanantaina on nyt jo mulle jollain tavalla...tärkee. En tiedä onko tunne niinkään molemminpuolinen, mut sen mä tiedän että haluun olla tän tytön ystävä. Tarviin sellasta ihmistä, joka TIETÄÄ mistä puhun, eikä LUULE tietävänsä.

Elämä yllättää mut yhä uudestaan. Tää on aika jännää, tää elämä siis.

Mä laulan sulle mun solisluista,

joita en tänään nää,

enkä muista,

kuinka hajalla olinkaan.

Mä laulan sulle mun kylkiluista,

jotka haluaisin nähdä,

mutta jotka mun peilini erottaa.

Mä laulan sulle mun elämän puista,

joita kasvatin,

ennenkuin lankesin,

sun mustaan ansaasi.

Äänet mun päässäni,

tuhoaa mun arvostukseni,

peilikuvaani kohtaan.

Mutta oon vahva,

ja mä kohtaan,

nää äänet,

kunnes ne hiljenee,

ja jäljelle jää vain tää raiskattu yö,

tuhottu kaupunki,

joka nousee tuhkasta,

kuin feenikslintu.