En mä tiedä mitä tää on. Ehkä mut on vallannut joku joulukuume tai joku muu yhtä turha ja olematon mielentila. Ehkä mut on vallannut elämä. Ehkä mut on vallannut ilo. Ehkä mä oon väsynyt ja ehkä mä oon vaan vähän tyhmä. Mitä tahansa tää onkin, en vaihda tätä pois. Hoidoks otan levyn Fazerin sinistä ja rupeen tuhoamaan sitä pikkumasuun.
Talvi on kiva, talvi on jees. Mut lisää sitä lunta ilman sellasta paskamyrskyä kiitos.
Joka toinen päivitys valitan ku kaikki on paskaa ja seuraavassa kaikki on taas ihan täydellisesti.
Niin nytkin. Kaikki on taas hyvin.
Kiitos ystävien, kiitos kavereiden ja kiitos just sen yhden tietyn kaverin joka on ei ees tiedä mitä se merkitsee mulle.
Tai tietää se, oon sanonu, mut eihän se tajua mitään.
Tai tietää se, oon sanonu, mut eihän se tajua mitään.
Ei pojat tajua koskaan mitään.
Ei niille saa vihjailla, turha odottaa et ne jotain tajuais. Ne on vähä niinku koiria. Jos sä vihjaat koiralle et "onpas tää sohva tilava" ni ei se raukka osaa muuta ku kattoo sua kun idioottia. Tai nuolla pallejaan. Mut jos sä sanot sille et "tänne" niin se tulee. Tai nuolee pallejaan. Koira siis.
Okei oli turha verrata noita toisiinsa, koirat on paljon helpompia tapauksia kun miehet. Mut miten just se yks mies saa tuntee sut jotain hassua. Sellasta kuplintaa aina kun sä näät sen. Ja vaikka sä päätät joka pettymykses jälkeen että tää oli viimeinen kerta, nyt mä oikeesti unohdan ton uroksen, niin sä et pysty siihen. Heti kun sä näät sen taas seuraavan kerran tai kun se puhuu sulle taas seuraavan lauseen oot niin sen äänen, tuoksun ja ulkonäön pauloissa et oot niinku kuumaa steariinia sen jätkän sormissa. Heti kun se seuraavan kerran katsoo sua niillä sen hiton syvillä silmillään sillä tavalla vähän ilkikurisesti, niin et muista mikä sun nimes on tai mistä tuut, missä asut, kuka on sun äitis ja mitä söit eilen.
Miks pojat kattoo sillee? Miks ne puhuu sillee samettisen sulosesti ja pitää sua otteessaan? Miks ne saa sut tuntemaan, et oot omena jossain omenapuussa ja ne on just löytäny herkullisen näkösen mut ne ei ihan tiedä jaksaako/haluaako/viitsiikö/tarviiko ne sua. Miks ne ei kuitenkaan poimi sua sieltä omenapuusta vaan vaanii vaan. Ja sit sun pitäis olla se omena, joka jotenkin vaan hyppää sen miehen otteeseen. Miks jotkut naiset on niin korkeella siellä omenapuussa? Just ne parhaat.
Mul on monta kaveria jotka on sinkkuja, ja ihmettelen että miks ihmeessä. Ne ei ehkä oo ulkonäöllisesti mistään catwalkilta mutta niiden luonteet on aivan mahtavia! Ne osaa niin paljon asioita poikien maailmasta, niillä on hirmusesti mielipiteitä, ne on hauskoja, luotettavia ja niin kauniita ainakin sisältä! On ne ulkoakin, mut oon hämmästynyt siitä, ettei niiden sisäinen kauneus oo vielä iskenyt keneenkään. Jos oisin mies, ottaisin ne kaikki. Poimisin ne kaikki sieltä omenapuusta ja laittaisin ne hyllylle, josta jokainen näkis ne. Koska mun ystävät on kristalliomenoita :)
*Edit. Lepää rauhassa Leo. Nyt sun on viimein parempi olla. Lepää rauhassa, enää ei tarvitse kärsiä. Enää kukaan ei vie sulta mitään pois. Enää et menetä ketään. Enää kukaan ei arvostele sua siitä, että halusit vain kunnioittaa vaimos viimeistä tahtoa. Pääsit viimein takaisin rakkaidesi luokse, toivon että sun on parempi olla. Anteeks viimeiset sanani, toivon että tiesit että mä vaan vitsailin. Anteeks siitäkin, etten käynyt katsomassa sua useammin. Anteeks etten kertonut koskaan kuinka tärkee olit. Kiitos kun pidit mun puoliani. Kiitos, että opetit mulle niin paljon. Ikävä on jo nyt kamala, mut oot rakas. Aina.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti