keskiviikko 19. kesäkuuta 2013

En tajunnu vaan lakkaavani tuntemasta ja kuulemasta avunhuutooni.

 photo IMG_20130610_091428_zps0a808f1a.jpg
 photo IMG_20130612_084824_zps20cea640.jpg
 photo IMG_20130614_103046_zpsf4f0ea45.jpg
 photo IMG_20130607_232727_zps70b2aacd.jpg
 photo IMG_20130607_143556_zps76366433.jpg
 photo IMG_20130609_224633_zpsc7406a14.jpg

1. Eka työpäivä. Tyly ja vakava. Perusilme ja kaikkee sellasta.
2. Toinen työpäivä. Koomaa.
3. Työnkuvaan kuuluu myös palapelien kokoaminen vanhusten kanssa ja lehtien lukemista.
4. Öinen roadtrip ja kaunis auringonlasku.
5. Kesäsirppa.
6. Maailman "paras" kuski ja hienoin ratti.

Kymppilinja osaa pukee sanoiks just nyt kaiken sen mitä en pysty ite sanomaan. Vanhoja hittejä, muistoja. Muistot on jees. Ne saa olon hetkeks paremmaks kun ei tarvi elää tässä hetkessä. Vaikka kaikkihan on hyvin. Ainoo ongelma tässä on minä. En osaa nauttia elämästä. Aina on jotain, johon en oo tyytyväinen. Aina on jotain, joka on vielä pielessä. Tai jos ei ole, kaikki on liian hyvin.

Must tuntuu et huudan apua mut en osaa ees ite kuulla sitä. En osaa syödä vieläkään tarpeeks. Mun keho ei jaksa tätä, toisinku mun pää. Voisko ne jotenkin erottaa toisistaan. Jos elämä ei potki päähän se on päätöntä. On se muutenkin. Ainakin mulla.

"Multa osittain, mut miksihän jäi onneton raunio sisältä päin?
Onnistumisia seuraa epäonni, se on ku aikapommis.
Tik-tik-tik-tikittävä aika ku epäonni lyö, kumma et on tullu tänne asti selvittyä.---

Onnea kaikille Siireille ♥ Nimipäivä - pakko ottaa (lettuja).



Ei kommentteja:

Lähetä kommentti