Flowers and smiles.

Tallinna oli mahtava, mahtavempi, upee, loistava, unohtumaton, paljon paljon nesteytystä (martini on paskaa), hataria mielikuvia siitä mitä EHKÄ tuli tehtyä, liian nopeasti tuplapukkia, liian vähän unta, pikkuisen shoppailua. Kiitos reissusta ihanin Lotta ja hupaisat rontit tui tui tui.
Kotiin sain raahattua paljon nestemäisiä tuliaisia, joilla tietysti pidetään huolta tasaisesta nesteytyksestä näillä helteellä. Mut ei silloin kun ajotaan autoa, sillä baanat on nyt auki. Ajolupa kolahti sitten kuitenkin nippanappa.
Auto pitäis elokuvakäsikirjoituksen mukaan tulla loppuviikosta alle, mutta toteutus onkin toinen juttu.

Ensi maanantaina neljä viikkoa töitä palvelukodissa sitten alkaa suunnitelmien mukaan yo-kokeisiin ja tulevaisuuteen pänttäys, ellei baarien kutsuvat terassit saa mua houkuteltua kokonaan pois kultaiselta keskitieltäni. Ei paineit, nyt kiidetään sillä tää on levikset repivä kesä kakstuhatta fakin kolmetoista.

Tämä ja ensi viikon viikonloppu pitää sisällään myös pari keikkaa, it's sing sing sing baby. En suosittele että tuutte katsomaan, en oo yhtään varma kuinka paljon aion pumpata itseeni kurkun kautta tuota kultaista vaahtoa ja kuitupitoista nesteytysjuomaa ennen kuin uskaltaudun lurauttamaan parit taustat hienon hienoille miehille.

Kaikki tuntuu helpolta, kevyeltä ja ihanalta. Kauhulla ootan sitä kun karma on taas bitch ja lennän korkeuksistani jonnekin syvimpiin kaivoihin. Mut en jaksa hidastaa. En vielä. En nyt. Postileima kankkuun ja aurinkoon.