Hetkiä osa 2213213.

Paluu takaisin alkuperäiseen nimeen. Se on se oikee ja alkuperäinen.
Mun kaltaiset eläimet ei vaan puhu. Me soperretaan, änkytetään, hirnutaan, kuiskitaan, löpistään ja ties mitä muuta, mutta ei puhuta yleisesti ymmärrettävää kieltä.

Vielä pari päivää on kiire, sit alkaa loma yo-kokeisiin luku.

Nyt pitää vielä kasvattaa pari tuntia selkärankaa ja sanoo elämäni ekan kerran "ei, mä en todellakaan oo tässä mukana koska a) en halua tätä b) te ette kohtele mua tasavertaisesti ja c) koska en ole mikään vitun varavaihtoehto ja d) koska en ole itsestäänselvyys."
Katsotaan kuinka käy, ja jos saisin vielä kehiteltyä omaa juttua toisten jutuissa mukana olemisen sijaan. Kyse on siis laulujutuista. Viimeinkin tiedän mitä haluan. Nyt vielä se selkäranka.

Palaillaan kun saan jotain oikeeta asiaa.