Ja eräänä päivänä tyttö tajusi ansaitsevansa parempaa.

Tänää mä heräsin tähä maailmaa ja tajusin et mä oon jättäny yhen luvun mun elämäst taakse ja mul on uus käsis.
Eli siis selkokielel oon päässy vanhan rakkauden yli.
Tos kuvii eilist kesäpäiväst joka meil oli koulus. Ja myöski pari kuvaa Forumist, eli mun lukion aulast. Näyttää vähä Ikealt.

Vanhojentanssimekko tuli, se oottaa pahvilaatikos et avaan sen.
Huomen mä kerään rohkeutta ja avaan sen laation.
Pujahdan sisään ja pistän sormet ristii et se menee kii.
Mut iha yleisel tasol (ku ei epäyleinen riitä), oon onnellinen. Oikeesti.
Simple as that.


Suljen vanhan luvun,
sen vanhan oven perässäni kii.
Riisun yltäni surupuvun,
ja siirrän katseeni uuteen oveen,
jota olen tuijottanut liian kauan,
mutta aina vain kääntänyt katseeni pois.
Niinkuin tuo ovi edessäni,
vain sumuinen harha ois.
Mut nyt mul on rohkeus,
on tahto ja voima,
lisäks katseessa uus värivalikoima,
ja painan kahvan alas,
samalla kun sanon sulle hyvästi.


Antaa sataa,
sitä onnea.
Sitä uutta,
vahvaa,
jota tahdon toivoa.
Tähän elämään,
tähän hetkeen.


Sun käsilles,
 jäi suuri luku mun elämästä.
Olit hyvää unta,
valveunta.
Olit nautinto,
toisaalta lyhyt,
toisaalta pitkä.
Vaik kumpikin luuli enemmän,
se olikin niin paljon vähemmän.
Se oli ahdistus,
lopussa hapan,
karvas maku suussa.
Mut se oli myös tuoksu,
sateen jälkeen.
Anteeksipyyntö,
tulevaisuuden olutkuohuissa.
Sä olit kuvtelma,
 yksi miljoonasta,
vaik olitkin se ensimmäinen.


Olipa kerran tyttö, joka oli surullinen.
Eräänä päivänä hän tajusi, ettei hänen ollut pakko olla enää surullinen. Hän ymmärsi, että onni kuuluu jokaiselle, mutta usein itse estämme itseämme olemasta onnellisia.
Siksi tyttö ei antanut periksi, vaan päätti päästää irti hänet surulliseksi tekevistä asioista ja jatkaa eteenpäin.
Tyttö sulki menneisyyden hyvät muistot suuren, mustan oven taakse. Vaikka häntä pelottikin sulkea tuo turvallinen ovi, hän tiesi, ettei ollut yksin ja hän voisi aina avata oven halutessaan muistaa tapahtumat, jotka ovi kätki taakseen.
Oven kolahdettua kiinni, tyttö kääntyi suuren, valkoisen oven luokse ja painoi kahvan alas.
Tyttö sulki silmänsä, veti syvään henkeä, puhdisti sydämensä katkeruudesta ja avasi oven.
Sen takaa paljastui onni. Onni valtasi tytön sydämen, sai silmät kiiltelemään ja posket hehkumaan.
Ja ensimmäistä kertaa viiteen kuukauteen tyttö hymyili oikeaa hymyä.
Sen pituinen se.

Keksin ton päästäni :D

***

Ajattelin ensin poistaa kaikki angstimerkinnät täältä mutta päätinkin niiden antaa olla.
Ei se silti sais niitä katoamaan. Mä vaan kieltäisin ne. Eikä se tee niistä yhtään sen epätodellisempia, kun ne todellisuudessa on.
:)