Sata kiloo totuuksia.

Oon Siiri Eveliina. Isän haaveiden mukaan Laura.

• Oon 17 mut mun äiti peittelee mut vieläkin toisinaan sänkyyn jos oon liian väsyny.
• Toisinaan myös makaan iltaisin sohvalla äidin kainalossa.
• Äiti on myös paras itkutyyny, se osaa lohduttaa just parhaiten (silittää hiuksia ja pitää tiukasti kiinni kunnes en enää itke, ja saan sotkee mitkä tahansa sen vaatteet mun kyyneleilläni).
• Jouluisin odotan vieläkin salaa joulupukkia. Ois niin kivaa jos se oikeesti olis olemassa.
• Ootan myös vieläkin kirjettä tylypahkasta.
• Rakastan huomiota ja tunnustan sen.
• Rakastan lumisadetta yli kaiken.
• Pelkään isääni, kun se suuttuu. Oon pelänny sitä ihan pikkusesta asti.
• Täs maailmas on tasan yks ihminen jota voin sanoo vihaavani. En tarkota mitään "yh oot tosi tyhmä"-vihaa, vaan ihan oikeeta, raakaa, puhdasta vihaa. Sellasta vihaa, joka on tullut siitä kun sut on turmeltu, kun sua on satutettu, kun sun lapsuus on revitty ja sut on pakotettu kasvamaan isoks liian aikaisin. Sitä kun sun itsetunto on menny viemäristä alas koska tää ihminen on oikeuttanut pahat tekonsa sillä millanen SÄ oot ja miten SÄ käyttäydyt. (Aikuinen ihminen, helvetti vieköön!) Sellasta vihaa, kun sen ihmisen olemassaolo ja jokainen paskamainen temppu satuttaa niin montaa, älyttömän tärkeetä läheistä. Mä voin sanoo toivovani sitä päivää kun mä kuulen tän ihmisen kuolleen, ja sinä päivänä mun elämänlaatu paranee miljoona astetta. Anteeks, oon kauhee kristitty kun sanon näin mut mikään lähimmäisenrakkaus ei pelasta enää tätä ihmistä mun silmissä. 
• Joskus lukittaudun vessaan vaan pitääkseni itseni kanssa tuijotuskilpailua peilistä.
• Puhun itsekseni.
• Joskus joudun muistuttamaan itseäni tulemaan ulos mun haaveista ja pään sisältä.
• Saatan kadulla tai tunnillakin hymyillä ja ilmeillä huomaamattani tyhmästi tai elehtiä jotenkin aivan aasisti koska oon just kehitellyt tilanteita jotka ei tuu toteutumaan oikeessa elämässä. Älä huolestu, en oo sekoamassa.
• Jos must tuntuu et oon hajoamassa kappaleiks, halaan itseeni tai käsken jonkun halata mua. Auttaa aina.
• Kukaan mun tapaamani ihminen ei tiedä musta kaikkea. En edes minä. Ois ihan hemmetin pelottavaa, jos joku mun kavereista tietäis musta ihan kaiken. Mä en varmaan kehtais olla enää sen kaveri.
• Kun löydän hyvän biisin kuuntelen sitä toistolla monta tuntia ja itken. Oli se sit onnellinen tai surullinen biisi ni mä itken.
• En pidä itseäni viehättävänä, mut en myöskään kauheen rumana. Oon neutraali osa jotain sisustusta, niinku joku lamppu. Mut jos joku kehuu mua, saatan pari päivää nähdä itseni sen ihmisen silmin. Ikäänkuin.
• Joskus saan kylmänväreitä paskastakin musiikista.
• Mun elämäntehtäväni on miellyttää muita. Tää blogi ja minä laulamassa on varmaan ainoot asiat jotka on 100% mua.
• Uskon etiäisiin. Saan niitä tosi paljon ja joskus leikittelen ajatuksella et oon joku selvännäkijä. 

Tässä minä. Ja jos luulet nyt tietäväs musta kaiken, niin et oo lähelläkään vielä sitä. Mut ehkä tää riittää.
Ja jos ei, ota rusina.