Hymyjä ja palaneita korvapuusteja.

Hymy joka ei ylety korviin.
Silmät kiiltää mut sekin johtuu kyyneleistä.
Ole onnellinen pikkuenkeli.
Nauti tästä hetkestä.
Koska et koskaan tiedä,
koska putoat taas.
Nauti tästä päivästä,
koska et koskaan tiedä,
koska näet viimeisesi.

Mun pää huutaa antakaa mun olla ja mun sydän huutaa ottakaa mut syliin.

Harjoittelin terveystiedon ylioppilaskokeeseen tutkimuksen tekemistä aiheenani perjantaina leipominen ja sen vaikutus mielenterveyteen hypoteesinani "Vaikkei tämä ole koskaan aikaisemminkaan kyseisenä päivänä onnistunut, niin tänään tämä sitten onnistuu ja olen leipomisen jälkeen ylpeä ja onnellinen". Tutkimustulos oli yllättävä. Pullien leipominen ei jumalauta veiköön onnistu perjantaisin ja kyseisen toiminnan vaikutus mielenterveyteeni oli hälyyttävän negatiivinen.
Puolet 5 dl taikinan otoksestani eivät saaneet väriä lainkaan ja kun ne lopulta saivat - olivat ne silti sisältä kovin raakoja. Toinen puoli otoksesta taas paloi mustaksi. Lisäksi tutkimusympäristö kuuman uunin, helteisen sään ja sotkuisen kokin johdosta alkoi muistuttaa kovin trooppisen kuumaa jätelavaa.
Vittu sit, en leivo enää ikinä (perjantaisin).