Lempivälähdyksiä.

Mulla on omat lempikuvani, joita kutsun lempivälähdyksiksi. Muistan niitä katsomalla tosi hyvin kyseisen hetken onnellisen tunnelman.

Tästä päivästä pitäis ottaa kans joku loistava kuva. Pääsen sittenkin abiristeilylle, ja tuntuu et mä halkeen onnesta.
Mitä mä oon tehnyt ansaitakseni näin paljon hyviä asioita kerralla?
Mä en osaa ees puhua. Pakko vaan henkäistä syvään ja todeta, et johan oli aika.

Ehkä kyllä on sellainen pieni pelko siitä että asiat on liian hyvin. Niin hyvin, että tää lähtee kohta hanskasta ja menetän jonkun kontrollin mun elämästä.
Mut tätä elämä on, tasapainon etsimistä. Vaikka yritän olla ottamatta paineita siitä, miten hyvin asiat on...mä otan niitä silti.
En jotenkin pysty olemaan tyytyväinen just siihen tilanteeseen, missä oon.
Aina on pakko kaivaa joku asia, mistä hermoilla.

Mut ei huomenna. Huomenna mä painan lukion taa ja juhlin ábiuttani ihan täysillä!